Yksi elämäni metsistä on kapea metsäkaistale lapsuudenkotini takapihalla. Kirjoitin siitä enemmän metsäblogiin. Kuvasin metsää viime marraskuussa yhdellä elämäni kameroista: filminäpsykamera Konica C35 EF3 :lla. Tämän kameran kanssa yllättyy aina! Etsimestä ei näy sama näkymä, mikä objektiivin kautta tallentuu, ja optiikka on sopivasti kehno. Kun yhdistin kameran ominaisuudet vanhentuneeseen mustavalkofilmiin, metsäkin muuttui mystisemmäksi.
Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Tsau. Hyvä idea kuvata myös sotku leipomusten jälkeen. Tosiasia antaa raamit ihastelulle. Toisaalta muiden sotkukin näyttää siistimmältä kuin oma 😉
Sotkukuva kyllä jopa hieman valehtelee – ei näytä niin pahalta kuin todellisuudessa. Ja se on kyllä totta, että oman kodin sotkut häiritsevät enemmän. Monestikin valokuvissa “lopullinen” kuva piilottaa yllättävän paljon. Sen voi pitää halutessaan mielessä myös, kun katsoo esim. lehtien ruokakuvia… tai lähes mitä tahansa lavastettua.