Yksi uuden kodin parhaista puolista on ikioma puutarha. Se on suojaisa takapiha, jonne on näkymä suoraan keittiön ikkunasta. Lapset voivat mennä sinne leikkimään keskenään, kun laitan ruokaa tai tiskaan. Ja vähän kipeänäkin, kun emme voi lähteä tartuttamaan muita lapsia puistoon, leikit onnistuvat omassa pihassa.
Satsaisin puutarhanhoitoon enemmän, ellei kyseessä olisi väliaikainen asuminen vuokralla. En ole alkanut raivata puolta pihaa kasvimaaksi, vaan olen tyytynyt kylvämään yrttejä, salaattia ja muuta vastaavaa kukkalaatikoihin sekä istuttanut vajan taakse raparperia. Leikkaan myös kiltisti nurmikkoa. Omaa ruohonleikkuria meidän ei onneksi ole tarvinnut ostaa, sillä naapurin setä lainaa meille ystävällisesti omaansa.
Pihan takanurkkaan voi kiinnittää riippumaton. Siinä lapset saavat hyvät vauhdit, tai minä voin katsella tammen lehtiä ja niiden takana siintävää taivasta.
Viime aikoina täällä on ollut hellettä. Emme ole ainakaan toistaiseksi hankkineet minkäänlaista uima-allasta, mutta varsin hyvät vesileikit ovat syntyneet myös erinäisten ämpäreiden ja vatien avulla. Puutarhassa oli valmiiksi hieman ruostunut, mutta yhä käyttökelpoinen grilli. Muutaman kerran olemme tehneet sillä jonkun viikonlopun ateriosta. Viime sunnuntaina keksin lämmittää sillä lounaaksi edellisen päivän jämiä.
Harjoittelemme yhä elämää oman pihan kanssa eli saa nähdä, mihin puutarhaelämä vielä kehkeytyy. Ja vaikka nautin puutarhasta valtavasti, kaipaan myös vanhan kerrostalon yhteistä pihaa, jossa tutustui muihin ja seuraa löytyi niin lapsille kuin aikuisillekin. Lähinaapureita lukuun ottamatta täällä on yllättävän vaikea tutustua naapuruston ihmisiin, mutta siitä ehkä enemmän joku toinen kerta.
Meillä on teitä myös ikävä!
Pusuja sinne, koko jengille! :*
Oi, kiitos! Lämmittipä mieltä. Isot terkut sinne, nauttikaahan kesästä Roihuvuoressa ja missä kuljettekin <3