Pitkästä aikaa keitin kahvit termariin, ja hainpa vielä pullankin lähileipomosta. Työnsin vaunuissa nukkuvan pienen polkua pitkin lempikallioilleni. Ihan huipulle en vaunujen kanssa päässyt, mutta hyvälle näköalapaikalle kuitenkin. Sinitiaiset huutelivat tii-si-si-si-si-si-si-si-si. Ystävänpäiväkahvit olisivat olleet täydelliset, ellei lumenkaatopaikalta olisi kuulunut jatkuvaa kaivurin ja kuorma-autojen möykkää.
Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin