Sisäinen kelloni ei meinaa ymmärtää, että täällä on ollut kunnon kevät jo jonkin aikaa. Juuri alkoi huhtikuu, mutta sää ja luonto vastaavat vähintäänkin Etelä-Suomen toukokuuta. Hitaasti heräilen talviunesta. Tiltaltit laulavat joka puolella tilt-talt tilt-talt, nurmikot ovat täynnä kaunokaisia ja koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvat.
Viime aikoina olemme usein matkalla koulusta kotiin pysähtyneet puron varteen välipalalle.
Askel on kevyt kevätkengissä,
pyykit voi taas kuivattaa ulkona,
… ja istutus- ja kylvöpuuhissakin pääsimme vihdoin ja viimein alkuun.
Kai tällaisten kevätjuttujen myötä sisäinen kellonikin kääntyy pikku hiljaa brittien vuodenaikarytmiin.
