Kuopus siirtyi eskariin koulun tiloihin. Sinne on ollut niin kiire, ettei hän ole pahemmin ehtinyt poseeraamaan.
33/52: Eskarilainen
Uusi arki
Kuluneella viikolla saimme maistiaisen ruuhkavuosista ja ekaluokkalaisen elämän haasteista. Puoliso on käynyt jo kaksi viikkoa töissä, mutta minä olin vasta nyt toisella Suomen viikolla neljä päivää koulutuksessa. Sen vuoksi aamut olivat aiempaa kiireisempiä ja lasten päivät pidempiä.
Esikoinen alkoi kulkea iltapäiväkerhossa. Kilometrin matka on tuntunut hänestä hieman raskaalta eikä kavereita ole heti kerhosta löytynyt, mutta ajan myötä hän varmasti tottuu ja tutustuu. Kuopus on onneksi nopeasti sopeutunut uuteen päiväkotiin. Hän lähtee sinne mielellään puoli kahdeksalta puolison saattelemana.
Joinain aamuina ehdin viedä esikoisen kouluun, mutta kahtena päivänä hän lähti sinne ihan itse. Vaikka olimme harjoitelleet oven avaamista, yhtenä päivänä esikoinen ei saanutkaan ovea auki. Onneksi naapuri huomasi tilanteen ja riensi apuun. Tästä lähin suunnittelemme aamut tarkemmin, ettei vastaava toistu.
Viikkoa kevensi se, että olin torstaina vapaalla ja perjantaina koulutus päättyi jo ennen yhtä. Ehdinkin hakea lapset ajoissa ja jäimme päiväkodin lähipuistoon ja kotimatkalle ulkoilemaan. Kävelymatka päiväkodilta kotiin rantoja pitkin on kaunis!
Hyviä hetkiä
Tuntuu, että olen viime aikoina valittanut liikaa – milloin vanhenemisesta, milloin liian tylsästä arjesta. Oikeasti minulla ja koko pesueella on pääasiassa kivaa. Siksi päätin poimia reilun viikon ajalta muutamia hyviä hetkiä.
Iltapalaksi jätskiä kynttilän valossa kuopuksen syntymäpäivän iltana. Tämänhän voisi toteuttaa myös jonain ihan tavallisena päivänä, jos kaipaa hemmottelua:
Rauhallista muovailua sunnuntaiaamupäivänä:
Viikonloppuna ulkoilua lähipuistossa kirpeässä, mutta ihanan aurinkoisessa säässä:
Koko muu perhe saateltu töihin, kouluun ja päiväkotiin. Oma kahvi- ja lukuhetki ennen päivän töihin ryhtymistä:
Vaikka aamun lähtö olisi vaikea tai takana olisi huonosti nukuttu yö, niin oma mielialani paranee joka kerta, kun pääsemme esikoisen koulumatkalla autoteiden varsilta niityn ja pusikoiden läpi kulkevalle polulle:
Kylpy keskellä päivää:
Tämän myötä hyvää marraskuun ja viikon loppua! Otan jatkossakin lääkkeeksi pimeyteen näitä samoja juttuja: ulkoilua valoisaan aikaan, kun siihen vain on mahdollisuus, kynttilän valoa iltaisin sekä pientä hemmottelua. Ehkä passais sullekin?!
Arkirutiinit rullaavat taas
Olen jatkanut kuvien skannaamista filmiltä. Arki on yhä varsin samanlaista kuin näissä huhti- ja toukokuussa ottamissani kuvissa. Jos emme jaksa tai ehdi lähteä kauemmas ulkoilemaan, lapset touhuavat omassa pihassa. En muista, mitä he leikkivät keväällä, mutta tällä hetkellä suosituin pihaleikki on supersankarikoulu.
Itse alan helposti luoda arkeen rutiineja. Kuopus käy päiväkodissa maanantaista keskiviikkoon. Hän pääsee tuntia ennen kuin haemme esikoisen koulusta. Joskus piipahdamme kotona, mutta maanantaisin käymme yleensä lähitienoon ainoassa kelvollisessa kahvilassa, tiistaisin kirjastossa ja sen jälkeen jossain ulkoilemassa ja evästelemässä. Kahvilassa kuopus syö lähes poikkeuksetta jättimäisen suklaamuffinsin.
Koulun jälkeen pyöräilemme joko suoraan kotiin tai jäämme läheiseen puistoon leikkimään. Aurinkoisella säällä sinne saattaa ajella jäätelöauto, josta aina silloin tällöin ostan lapsille pehmikset. Nyt syksylläkin olemme nähneet jäätelöauton pari kertaa liikkeellä, mutta se ei ole pysähtynyt sopivasti, ja jätskit ovat jääneet ostamatta.
Välillä kyläilemme jonkun kaverin luona tai saamme kavereita meille kylään. Joskus ehdimme ihan pikkuisen harrastaakin. Ihan sopivan leppoisia arkirutiineja, eli näillä mennään!
“Cheese!”
Ke-ke-ke-kevät!
Sisäinen kelloni ei meinaa ymmärtää, että täällä on ollut kunnon kevät jo jonkin aikaa. Juuri alkoi huhtikuu, mutta sää ja luonto vastaavat vähintäänkin Etelä-Suomen toukokuuta. Hitaasti heräilen talviunesta. Tiltaltit laulavat joka puolella tilt-talt tilt-talt, nurmikot ovat täynnä kaunokaisia ja koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvat.
Viime aikoina olemme usein matkalla koulusta kotiin pysähtyneet puron varteen välipalalle.
Askel on kevyt kevätkengissä,
pyykit voi taas kuivattaa ulkona,
… ja istutus- ja kylvöpuuhissakin pääsimme vihdoin ja viimein alkuun.
Kai tällaisten kevätjuttujen myötä sisäinen kellonikin kääntyy pikku hiljaa brittien vuodenaikarytmiin.