Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Viikko sitten olimme ekaa kertaa Espoon saaristossa, tänään puolestaan ystävän houkuttelemana ekaa kertaa Kuusiluodossa. Mietin vain sitä, miksi emme olleet käyneet siellä aiemmin, vaikka viereinen Lammassaari on kovinkin tuttu!
ps. Joskus retkellä voi pelata myös Pokémon GOta 🙂
Olin lasten kanssa pitkän viikonlopun Seinäjoella sukuloimassa. Ensimmäinen reissu kesän jälkeen. Tätä ennen en olisi jaksanut, mutta nyt se teki hyvää. Ohjelmaa oli sopivasti. Ehdimme Paukanevan luontopolullekin. Siellä oli vastassa pitkospuut, vesipisaroiden koristelemat oksat ja huumaava suopursujen tuoksu. Ainoastaan Vaasantien hurina hieman häiritsi muutoin lähes erämaista tuntua.
Nautimme keskikesän ihanuudesta juhannusaattona Helsingin Lammassaaressa.
Suomen luonnon päivänä emme ehtineet retkelle, mutta viikkoa myöhemmin reissasimme isäni kesämökille Vimpeliin, josta teimme päiväretken Salamajärven kansallispuistoon. Siellä valitsimme reitiksemme Sysi- ja Hepolammen maisemissa kulkevan lasten luontopolun. Kyseistä reittiä suosittelee muuten myös Jouni Laaksonen hienossa Lapsiperheen retkeilyoppaassaan. Reitti oli sopivan lyhyt myös Uotille, joka pysähtyi lähes metrin välein syömään suuria ja makeita mustikoita polun varresta. Ja aikaa jäi myös rauhalliseen evästaukoon nuotiolla.
Onpas ollut kiireinen loppukevät ja alkukesä: arjen pyöritystä, juhlia, töitä ja töitä juhlissa. On siihen oheen kaikenlaista muutakin mahtunut. Yksi ihana hengähdys oli toukokuun lopussa Uotin ja äitini kanssa tehty päiväretki Laihian ja Kurikan rajalla sijaitsevalle Levanevan luonnonsuojelualueelle. Kävely suurella avosuolla pitkospuita pitkin sai miettimään, miksi tällaisia retkiä ei tee useammin.
