Muistan omasta lapsuudestani sen kuplivan tunteen, kun Suomen Tivoli saapui toukokuussa Seinäjoen raviradalle. Aikuisena aloin pitää huvipuistoja melko turhina energiasyöppöinä, mutta omien lasten myötä olen taipunut siihen, että voihan tivolissa käydä huvittelemassa vaikkapa kerran kesässä. Viime viikolla paikallinen pikkuhuvipuisto saapui ihan meidän lähipuistoomme. Siitä asti, kun laitteita alettiin kasata, lapset odottivat, koska huvipuistoon oikein pääsee. Eilen kävimme ihmettelemässä huvipuiston meininkiä. Pari ajelua, pomppulinna ja hattara riittivät hyvin tämän ikäisille, eikä pieni kämäsyys häirinnyt heitä.
