Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Puolison loma loppui, mutta minä ja lapset matkasimme vielä Etelä-Pohjanmaalle. Pääsimme sittenkin tänä kesänä saunomaan ja uimaan lapsuuteni kesien maisemiin.
ps. Viikko 30 jäi nyt väliin. Pidin silloin lomaa myös blogin päivityksestä.
Lasten syyslomaviikon lopuksi reissasimme kahdeksi päiväksi Lontooseen. Olimme piipahtaneet siellä pari kertaa aiemminkin, muun muassa ihanassa Kew Gardensissa, mutta emme olleet ehtineet nähdä niin paljoa kuin halusimme. Ja pitihän Lontooseen mennä vielä nyt, kun sinne pääsee kotoa junalla! Emme me tälläkään kertaa ehtineet koluta kuin kourallisen nähtävyyksiä, mutta Regent’s Park, Buckingham Palace sekä Natural History Museum tuli sentään koettua. Lisäksi ehdimme tavata kaurismäkihenkisessä kasvispubissa ystäviä, jotka olivat myös käymässä Lontoossa, ja saunoa sekä yöpyä Lontoon merimieskirkolla. Lapsetkin pääsivät pitkästä aikaa saunaan, kun ikäraja ei ollut se perusbrittiläinen K-16. Väkeä Lontoossa oli välillä liikaakin – etenkin metrossa – eivätkä lapset jaksaneet tutkia museota niin kauaa kuin me aikuiset olisimme halunneet, mutta tällainen viikonlopun irtiotto pimenevän marraskuun aluksi teki kokonaisuudessaan meille kaikille hyvää.
Puoliso ja lapset sekä serkut naapurimökistä ilakoivat järvessä. Sytytän tulet vesipadan ja kiukaan alle. Kuuntelen, kuinka lieskat alkavat kohista. Saunan ovesta aukeaa tuttu näkymä puiden oksiin ja niiden takana siintävään Lappajärveen. Menen itsekin uimaan. Sukeltaminen tuntuu aivan samalta kuin lapsena. Järviveden pehmeys iholla, hieman kalaisa ja mutaisa haju sieraimissa. Kun sauna on lämmin, löylyt ovat minun mielestäni ne maailman parhaat. Tuntuu hyvältä, että lapset saavat kokea samoja juttuja kuin minä lapsena. Kun saunassa kysyn, mikä Vimpelissä on ollut parasta, kuopus vastaa: “Uiminen on niin niin niin niin niin kivaa ja kaverit ja se, että pian saa makkaraa.”
Joulun ja uuden vuoden aikaan podin ikävää Suomeen. Ilmastosyistä yritän välttää lentämistä, mutta ikävän myötä päädyin varaamaan minulle ja lapsille lennot Suomeen koulujen lomaviikolle. Viime viikolla h-hetki koitti. Emme ehtineet kokea kaikkia asoita, joita kaipaamme, emmekä tavata kaikkia ihmisiä, joita ikävöimme. Paljon ihania juttuja ja kohtaamisia viikkoon kuitenkin mahtui. Muun muassa seuraavat.
Lumi. Lapset hihkuivat jo lentokoneen ikkunasta: “Lunta, lunta!” Tikkurilan asemalla tarjoutui ensimmäinen mahdollisuus lumessa möyrimiseen, ja seuraavana päivänä lumileikit jatkuivat Seinäjoella serkkujen kanssa.
Marjakeitot. Laiska kiisselin ystävä kiittää, kun valmista marjakeittoa voi ostaa kaupasta eikä aina tarvitse keittää sitä itse. Sopii hyvin myös evääksi!
Luistelu. Pääsee Englannissakin joissain paikoissa luistelemaan, mutta ei ilmaiseksi (en ainakaan minä tiedä) eikä meidän kodin lähellä.
Sauna. Tietenkin.
Uimahallit. Etenkin pukuhuoneet ja pesutilat. Suomessa vaatteet voi riisua suoraan kaappiin ja sen jälkeen viillettää alasti pesutilojen puolelle. Hyvästi säätö puku- ja suihkukoppien kanssa!
Sukulaiset ja ystävät. Vaikka monta läheistä jäi näkemättä, ehdimme tavata ilahduttavan monta sukulaista ja ystävää. Kuvissa näkyy vain osa kaikista ihanista tyypeistä, joiden kanssa vietimme Suomessa aikaa.
Lomaviikko oli tepsivä hoito Suomi-ikävään. Kotiinkin oli sen jälkeen mukava palata.
Meidän perheellä on saunavuoro taloyhtiön saunassa lauantaisin klo 18. Sauna on viereisessä talossa. Ellei pakkasta ole hurjasti, kipaisemme saunaan pihan läpi kylpytakit päällä.
… ja saunaan ja uimaan. Se on yksi kesän parhaista jutuista! Jounilla alkoi jo työt, mutta minä ja lapset olemme viimeisellä kesälomareissulla Etelä-Pohjanmaalla. Seinäjoella uimme Tanelinlammella. Lapset pulikoivat myös mummin takapihalla pesuvadeissa. Löylyjen jälkeen koko porukka laittoi pyyheturbaanit päähän. Eilen illalla uimme ja saunoimme lempimaisemissani Vimpelin Lypsinmaassa Lappajärven rannalla. Vielä tuntuu kesältä!
Neljänä peräkkäisenä kesänä olemme yhdessä lapsuuden ystävieni kanssa vuokranneet ison mökin. Yhteensä viisi perhettä ja 20 henkilöä. Konsepti on toimiva: kaikki tekevät vuorollaan ruokaa ja kaikenikäisille lapsille löytyy seuraa. Tällä kertaa paikkana oli erähenkinen Käpälälauvan kämppä Karstulassa Iso Hoikkalammen rannalla.
Yöjuna toi meidät Tervolaan. Matka Helsingistä tänne on sen verran pitkä, että tapaamme harmillisen harvoin isovanhempia. Lapsilla oli jo kova hinku tapaamaan mummoa ja pappaa sekä touhuamaan mummolajuttuja. Aika paljon jo yhdessä päivässä ehdimme, ja onneksi on vielä monta jäljellä. Kaikkein pienimpään serkkuunkin ehtii siis tutustua rauhassa lisää.
Viime viikon lomailimme luonnonkauniissa Vuohisaaressa. Suomen kesä ei näyttänyt aivan parhaita puoliaan, mutta paikka oli mitä ihastuttavin. Kiitos tästä mahdollisuudesta Pirkanmaan luonnonsuojelupiirille ja edesmenneelle Aili Jalavalle! Ja kiitos myös Vuohisaaren huvilalle, saunan pehmeille löylyille, lillukoille, maitikoille, nuokkutalvikeille, kuikille ja muille paikallisille!
ps. Kuvan, jossa minäkin näyn, otti luonnollisesti Jouni.