Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Pienelle kuumepotilaalle / toipilaalle on pitänyt keksiä kaikenlaista sisätekemistä. Touhujen keskellä olen useamman kerran jäänyt ihailemaan luovia ratkaisuja, joihin ei moni kaavoihin kangistunut aikuinen enää taivu. Piirräpä kahdella kädellä yhtäaikaa. Tai töki pikkuleipiin kuoppia sormella.
Viime kesän pihakirppikseltä se löytyi – vauva. Vasta viime aikoina Uoti on ottanut sen päivittäisiin leikkeihin mukaan. Erityisen usein vauva on “kantoliinassa”. Ja on sillä nimikin: Christian.
Runebergin päivän kunniaksi ylistän lastenkirjoja. Ne ovat iltojen ja aamujen, pitkien bussimatkojen ja monien monien muiden hetkien ehdottomia pelastajia. Tämä aamu alkoi Pikku-Marjan eläinkirjan loruilla. Yöpöytä ja sen vierus pursuavat muita kirjoja. Uoti yleensä tykästyy muutamaan, joita pitäisi lukea joka kerta. Voi kuinka usein hän pyytääkään Sulo-kirjaa (Chris Haughtonin Voi sinua, Sulo!). Vuosi sitten ihmeteltiin eläinkuvakirjoja, mm. Pandan luontokirjaa, lukuisat kerrat. Ihan vauvana katseltavaksi kelpasi oikeastaan mikä kuvakirja tahansa.
