Yksi elämäni metsistä on kapea metsäkaistale lapsuudenkotini takapihalla. Kirjoitin siitä enemmän metsäblogiin. Kuvasin metsää viime marraskuussa yhdellä elämäni kameroista: filminäpsykamera Konica C35 EF3 :lla. Tämän kameran kanssa yllättyy aina! Etsimestä ei näy sama näkymä, mikä objektiivin kautta tallentuu, ja optiikka on sopivasti kehno. Kun yhdistin kameran ominaisuudet vanhentuneeseen mustavalkofilmiin, metsäkin muuttui mystisemmäksi.
Kevättalvea parhaimmillaan
Rauhallinen aamupäivä ja ulkona auringonpaiste. Pakko oli keittää kaakaot termariin, napata vähän evästä mukaan, laittaa pieni reppuun ja lähteä Kivinokkaan. Rantametsien kautta kuljimme uimarannalle ja toisia polkuja takaisin.
Vauhdissa
Yritin kuvata viikonloppuna Uotista “virallista” yksivuotiskuvaa. Tyyppi oli lähes koko ajan vauhdissa. Paikallaan olevien versioiden saamiseksi oli kuvattava monta otosta. Hauskalta näyttää kuvissa touhu… ja eiköhän sellainen “virallinenkin” löydy – ei tosin näiden joukosta.
Kahvit ja unet lempikallioilla
Pitkästä aikaa keitin kahvit termariin, ja hainpa vielä pullankin lähileipomosta. Työnsin vaunuissa nukkuvan pienen polkua pitkin lempikallioilleni. Ihan huipulle en vaunujen kanssa päässyt, mutta hyvälle näköalapaikalle kuitenkin. Sinitiaiset huutelivat tii-si-si-si-si-si-si-si-si. Ystävänpäiväkahvit olisivat olleet täydelliset, ellei lumenkaatopaikalta olisi kuulunut jatkuvaa kaivurin ja kuorma-autojen möykkää.
Kolmevuotias serkkutyttö
Uotilla on kymmenen serkkua. Vanhin heistä on jo 21, mutta samanikäisiäkin serkkuja löytyy. Yhdet pienet sisarukset asuvat Pohjanmaalla. Tuntuu, että se vanhempikin heistä syntyi ihan äskettäin. Ristiäiskuvia ehdin skannata vasta viikko sitten, ja lauantaina se jo täytti kolme! Toki kolmessa vuodessa on tapahtunut paljonkin. Sen todistaa muun muassa marraskuussa isäni luona otettu näpsykuva serkuksista.
Kellohallissa lounaalla
Olimme eilen Reetan, Untamon ja Uotin kanssa Kalasataman Kellohallissa lounaalla. Ajatuksena oli saada pienet nukkumaan ja syödä rauhassa aikuisten kesken. No, ihan niin ei käynyt, mutta onneksi paikka oli mitä parhain olla lasten kanssa!
Untamolle ja Uotille oli omat eväät. Minä ja Reetta päädyimme molemmat kookos-currywokkiin. Maukasta se oli, mutta parasta antia oli miljöö, alkusalaatti, seura sekä poikkeaminen normiarjesta.
