Lempivaatteet (#whomademyclothes)

Nyt on meneillään Vaatevallankumous-kampanjaviikko. Emilian pesue on ollut aiemminkin mukana vaatevallankumoksessa. Tänä vuonna osallistumme kertomalla lempivaatteidemme tarinan. Haluamme kaikin tavoin kestävämpää vaatetuotantoa, mutta tärkeää on myös jo valmiina kaapeissamme olevien vaatteiden vaaliminen. Pidetään ja korjataan niitä. Vastustetaan kertakäyttökulttuuria. Hyviä vinkkejä vaatteiden korjaamiseen olen saanut Korjaussarjakollektiivilta. Lisäksi olen useaan otteeseen hyödyntänyt suutareita, jotka suostuvat vaihtamaan ulkotakkeihin ja laukkuihin vetoketjuja. Sitä hommaa en itse jaksa tehdä.

Kuopuksen lempimekko

Viime kesänä kuopus lainaili serkkujen luona heidän balleriinamekkojaan. Hän oli juuri saanut isomummolta rahaa lahjaksi. Kun kysyimme, mitä hän haluaisi sillä hankkia, balettimekko oli selvä vastaus. Käytettynä emme siihen hätään löytäneet oikeanlaista mekkoa. Kuopus osti siis mekkonsa H&M:ltä. Elokuusta lähtien se on ollut selkeä ykkösvaate, jonka kuopus usein nappaa käyttöönsä suoraan pyykkinarulta. Hän itse kertoo lempivaatteestaan näin: “Minä tykkään siitä. Siinä voi tanssia. Se on pinkki.”

Esikoisen lempihame

Kun esikoinen oli vajaa kaksivuotias, löysin silloisen talomme roskakatoksesta rikkinäisen liinan. Päätin ommella liinan reunasta pienen hameen. Aloimme kutsua sitä kukkomekoksi. Aluksi esikoinen puki kukkomekon päälleen lähinnä tanssi- ja roolileikkeihin, mutta myöhemmin hän alkoi pitää sitä arjen asukokonaisuuksissa. “Se on kiva, koska se on mekko ja se on valkoinen. Mekot näyttävät hienoilta”, hän selittää.

Puolison lempihuppari ja -paita

Puoliso hankki Ubuntu-hupparin kannatusmielessä, mutta se on selvästi ollut muutenkin hyvä ostos. “Huppari on rento kotivaate, mutta en laittaisi sitä ihmisten ilmoille”, hän kertoo. Kuvissa puolisolla on päällään myös hänen mieluisin T-paitansa. “Tämä on vähän jämäkämpi T-paita. Ei plörö niin kuin useimmat muut. Tässä on myös kiva kuvio. Usein kuvat ovat ärsyttäviä”, hän kuvailee. Valinta on itselleni iloinen yllätys, sillä ostin T-paidan hänelle lahjaksi muutama vuosi sitten Nurmen valkoimista. T-paidan kangas on ommeltu kierrätyskuiduista Intiassa ja itse paita Lahdessa. Valitettavasti Nurmi on sittemmin lopettanut toimintansa.

Omat lempifarkkuni

Pukeutumiseni perusta on hieman lököttävät perusfarkut. Ostan ne yleensä kirpputorilta tai saan käytettynä joltain kaverilta. Tällä hetkellä aktiivikäytössä on kahdet farkut: toiset päällä, toiset pesussa. Kuvassa olevat farkut sain ystävältäni ja käytin niitä siihen asti, kunnes korjaaminen ei ollut enää järkevää – tai ainakaan helppoa. Säästän farkkuja kuitenkin hätätapauksen varalle, jos jostain syystä kahdet ehjemmät ovat yhtä aikaa likaisena tai märkänä. Kannatan vaatteiden korjaamista. Näiden farkkujen kohdalla päädyin siihen, että se saa myös kunnolla näkyä.

Kerro sinäkin oman lempivaatteesi tarina (somessa hästägillä #lovestory) tai löydä joku muu toimintavinkki Vaatevallankumouksen nettisivuilta.

Pilkahdus kesästä

Tämän viikon loppu on ollut täällä kesäisen lämmin. Olemme yrittäneet ottaa säästä ilon irti. Kuvissa kuopuksen tyylinäyte.

Mä eka!

Mä oon eka valmis. Mä eka ulkona. Mun vuoro avata ovi. Mä painan eka liikennevaloissa. Mä eka bussipysäkillä. Mun vuoro valita ohjelma. Mä eka kylvyssä. MÄ EKAAAA! ÄÄÄÄÄÄÄÄ!

Hengästyttävää välillä tämä sisarusten kilpailuvietti. Yritämme olla tasapuolisia ja kannustaa siihen, etteivät lapset niin paljoa kiinnittäisi huomiota siihen, kuka on ensimmäinen. Säännöllisissä asioissa on helppo pitää vuoroja. Iltasadun saa kumpikin valita vuoroilloin. Lastenohjelmat he valisevat vuoron perään. Ei niin väliä, kuka päättää ensin, koska kumpikin saa valita yhtä monta. Vanhemman korvaan välillä kuiskaan, että anna pienemmän juosta edellä. Ja tietenkin ohjaamme lapsia toimimaan yhdessä niin, ettei kilpailuasetelmaa edes synny.

Silti lapset välillä kokevat tulleensa sorretuiksi. Silloin lohdutan (vähintään ajatuksissa itseäni), että pitkällä aikavälillä asiat menevät kuitenkin kutakuinkin tasan.

Tuoreimmassa Lapsen Maailma -lehden numerossa (4/2018) käsitellään sisarusten välisiä suhteita roolijaon näkökulmasta. Vaikka jutun perspektiivi on hieman toinen, siinäkin muistutetaan, että lapsia pitäisi kohdella mahdollisimman tasapuolisesti. Jatkakaamme siis sillä tiellä tasapainoillen.

Sairastelua ja kevätväsymystä

Olen ollut Suomen reissun jälkeen henkisesti virkistynyt. Maaliskuu oli silti uuvuttava kuukausi. Puoliso oli koko kuukauden enemmän tai vähemmän kipeänä. Hän pääsi aina muutamaksi päiväksi töihin. Sitten taas kuume nousi ja yskä yltyi, ja hänen oli jäätävä kotiin lepäämään. Olin päävastuussa lapsista ja kotitöistä. Emme voineet ulkoilla tai harrastaa muuta kivaa koko perhe yhdessä viikonloppuisinkaan.

Teen tällä hetkellä hyvin vähän töitä: freelance-hommia korkeintaan 15 tuntia viikossa. Sen verran kuopus on päiväkodissa. Muuten elän varsin leppeää elämää kotona, ja itse asiassa työtkään eivät ole olleet stressaavia. Olenkin ihmetellyt, miten olen uupunut niin kovasti siitä, kun toinen aikuinen on ollut lähestulkoon poissa pelistä. Mikä ihmeen kevätväsymys minuun iski?! Kellojen siirto kesäaikaankin tuntui niin raskaalta. En meinannut saada silmiä auki aamuisin ja iltaisin olin ihan naatti.

Viime aikoina on onneksi alkanut helpottaa. Sää on kääntymässä (ehkä) vähemmän sateiseksi, koleaksi ja mutaiseksi, ja puolisokin on jo melkein terve. Pääasiäisenä, kun myös hänellä oli muutama ylimääräinen lomapäivä, jaksoimme käydä koko perhe kaupungilla humputtelemassa, siivosimme yhdessä ja teimme pitkästä aikaa itse sushia. Olen nukkunut väsymystä pois ja hermoni ovat vähemmän kireällä.

Tämä positiivinen suuntaus jatkukoon nyt huhtikuussa. Valoa päin!

ps. Kuvat ovat eiliseltä, kun kävimme sadepäivän keskustahumputtelureissulla myös pääkirjaston näköalatasanteella.