Virvon varvon

Nyt olen jo tottunut, että monessa paikassa virvotaan palmusunnuntaina eikä lankalauantaina kuten Etelä-Pohjanmaalla. Lapsille virpomispäivä on yksi vuoden kohokohdista. Oli siis aivan selvää, että he olivat eilen liikenteessä.

Ja olihan viime kerrasta jo kolme vuotta.

Ilmastomarssi

Olin lasten, ystävien ja lukuisien muiden kanssa eilen ilmastomarssilla vaatimassa ilmastotekoja. En ehtinyt juuri kuvata, koska piti pitää huoli, etteivät lapset katoa 10 000 – 20 000 ihmisen massaan. Pesueen pienimmästä parasta oli kyltin pitely ja jääkarhujen halailu. Lapset jaksoivat marssia hyvin, mutta surua tuotti kotimatkalla metroon unohtunut pieni keltainen pehmolelu.

Kiitos Lapsen Maailma!

Emilian pesueen on aika jättää hyvästit Lapsen Maailmalle ainakin tällä erää. Yhteistyö alkoi yli kolme vuotta sitten eväsretkitunnelmissa. Nyt keskitän energiani muun muassa uuteen arkeen sopeutumiseen, uusiin työkuvioihin ja omien urasuunnitelmien selkiyttämiseen. Myös kodin järjestelyssä riittää vielä hommaa kuten näkyy. Kiitos kaikille seuraajille ja terveisiä täältä Roihuvuoren kodin sohvalta! Ruutuaikaa ei ole ollut erityisen paljoa, vaikka kuvista niin voisi luulla. Nuo tyypit ovat vain näyttäneet söpösiltä tuossa pelaillessaan.

Jos satunnaisesti innostun päivittämään blogia, niin postauksen löytyvät jatkossa täältä.

Realiteetteja osa 4: Kotityöt

Niin se vain on. Kuten monessa muussakin parisuhteessa ja perheessä niin myös meillä kotitöiden jakautuminen aiheuttaa välillä kitkaa. Aiemmin jo myönsin, ettei tasa-arvo meillä täysin toteudu. Toisaalta yritämme löytää perheen molempia vanhempia tyydyttävän tilanteen arjen kuorimituksen suhteen. Kummallekin pitää jäädä hengähdysaikaa.

Arkemme on Suomeen muuton myötä hieman muuttunut ja tulee varmasti yhä muuttumaan. Puoliso tekee töitä 100 prosenttisella työajalla kuten ennenkin, mutta nyt myös minulla on aiempaa enemmän työpäiviä. Englannissa olin pääasiassa kotona, ja silloin oli luontevaa, että tein pääosan kotitöistä.

Uudessa tilanteessa meidän pitää olla tarkkana, että puoliso ottaa enemmän kotitöitä vastuulleen. Onneksi työnjako on lähes itsestään lähtenyt oikeaan suuntaan. Puoliso muun muassa vie kuopuksen aamuisin päiväkotiin ja hoitaa joka viikko ainakin yhden kauppareissun töistä tullessaan.

Välillä silti koen, että puoliso tiskaa, pyykkää ja siivoaa liian vähän. Tällaisissa tilanteissa olen harjoitellut pyytämään apua. En siis jää mököttämään, vaan kysyn: “Voisitko ripustaa pyykit tai tyhjätä tiskikoneen?” Ja toisaalta tiedän myös sen, etten aina huomaa niitä tilanteita, kun toinen tekee kotihommia ja itse voin keskittyä johonkin muuhun. Hiljattain puoliso esimerkiksi pesi edellisten asukkaiden sotkuiseksi jättämän huoneen lattiasta kattoon.

Työnjakoon kannattaa kiinnittää säännöllisesti huomiota, sillä kuten Rupista rakkautta -blogin Tuija kirjoittaa pahimmillaan taakanjaon tyriminen voi johtaa jopa eroon.

Käsittelen tässä juttusarjassa arjen realiteetteja.

Juttusarjan aiemmat osat:

Realiteetteja osa 1: Talous
Realiteetteja osa 2: Viiden päivän ruokalista
Realiteetteja osa 3: Ruutuaika

Uusi arki

Kuluneella viikolla saimme maistiaisen ruuhkavuosista ja ekaluokkalaisen elämän haasteista. Puoliso on käynyt jo kaksi viikkoa töissä, mutta minä olin vasta nyt toisella Suomen viikolla neljä päivää koulutuksessa. Sen vuoksi aamut olivat aiempaa kiireisempiä ja lasten päivät pidempiä.

Esikoinen alkoi kulkea iltapäiväkerhossa. Kilometrin matka on tuntunut hänestä hieman raskaalta eikä kavereita ole heti kerhosta löytynyt, mutta ajan myötä hän varmasti tottuu ja tutustuu. Kuopus on onneksi nopeasti sopeutunut uuteen päiväkotiin. Hän lähtee sinne mielellään puoli kahdeksalta puolison saattelemana.

Joinain aamuina ehdin viedä esikoisen kouluun, mutta kahtena päivänä hän lähti sinne ihan itse. Vaikka olimme harjoitelleet oven avaamista, yhtenä päivänä esikoinen ei saanutkaan ovea auki. Onneksi naapuri huomasi tilanteen ja riensi apuun. Tästä lähin suunnittelemme aamut tarkemmin, ettei vastaava toistu.

Viikkoa kevensi se, että olin torstaina vapaalla ja perjantaina koulutus päättyi jo ennen yhtä. Ehdinkin hakea lapset ajoissa ja jäimme päiväkodin lähipuistoon ja kotimatkalle ulkoilemaan. Kävelymatka päiväkodilta kotiin rantoja pitkin on kaunis!

Onni on lumilinna pihassa ja mummi kylässä

Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takanapäin. Viikon kohokohtia olivat mummin kyläily, naapureiden rakentama lumilinna, ystävien tapaaminen sekä luistelu. Nyt on vesisade jo ehtinyt sulattaa lumilinnaa, mummi on palannut monta päivää sitten kotiinsa eikä luistelukenttäkään taida olla kunnossa. Me vietämme kuitenkin sellaista kuherrusaikaa Suomen talven kanssa, etteivät nuoskalumi ja kaduille syntyvät lätäkötkään haittaa.

Siirtymä

Takki on aika tyhjä. Väsyttää. Samalla olen haikea, kiitollinen ja onnellinen. Kuluneen viikon aikana olemme tyhjentäneet vanhan kodin Birminghamissa, eläneet pari päivää tyhjissä huoneissa makuupusseissa nukkuen ja lattialla syöden, lentäneet vatsatautisen lapsen kanssa Suomeen, majailleet sukulaisten luona, sairastaneet lisää vatsatautia, jännittäneet vapautuuko uusi koti ajoissa, kantaneet laatikot sisään ja lopulta syöneet muuttopitsat sekä nukkuneet ensimmäisen yön uudessa kodissa. Hengästyttävää. Kaiken tämän keskellä olen surrut Birminghamin ystävien hyvästelyä ja sitä, etten enää sano bussista noustessa “Thank you driver!” tai näe krookusten kukkivan helmikuussa. Ja sitten olen ollut lähes liikutukseen saakka onnellinen asioista täällä meille niin tutuissa, mutta samalla jollain tapaa uusissa ympyröissä. Kuinka niin moni tarjoaa spontaanisti apua. Kuinka lapsen luokkakavereita asuu samassa talossa. Kuinka lapset nauttivat lumesta ja jäästä. Kuinka meri on kaunis.

Laatuaikaa

Kuopus on ollut nyt tammikuussa minun kanssani kotona, koska meille ei myönnetty enää ilmaista päivähoitoa. Laitoin sen myötä avoimen opinnot syrjään ja muutenkin tavoitteeni mahdollisimman alhaalle. Olen toki järjestellyt muuttoon liittyviä juttuja ja tehnyt joitain työhakemuksia, mutta olen myös viettänyt aikaa lapsen kanssa. Pitkään homma toimikin näin, mutta tällä viikolla muuttovalmistelut ovat pitäneet minut kiireisenä ja pinnakin on ollut kireällä. Kaiken tämän vastapainoksi suunnittelimme perjantaille mukavaa yhteistä tekemistä. Suuntasimme ensin lounaalle kodikkaaseen kahvilaan, jossa on leikkipaikka, ja menimme sen jälkeen vielä kiipeilemään. Saa nähdä, milloin meillä on kuopuksen kanssa seuraavan kerran mahdollisuus viettää vastaavaa laatuaikaa kahdestaan.

Vegaanisia terveisiä Britanniasta

Vegaaninen ruoka tuntuu nyt tammikuussa olevan erityisesti pinnalla, kun tämän vuoden vegaanihaaste käynnistyi ja Briteissäkin vietetään Veganuarya. Olemme pitkään syöneet vegaanipainotteisesti, mutta osallistuttuani viime vuonna vegaanihaasteeseen, sain muutettua omia ruokailutottumuksia entistä vegaanisemmiksi. Löysin muutaman kelvollisen vegaanisen juustonkorvikkeen ja sain vieroitettua itseni turkkilaisesta jugurtista.

Englannissa olen haikaillut muun muassa nyhtökauran, härkiksen ja vihisten perään, mutta toisaalta olen löytänyt joitain tuotteita, joita tulen Suomessa kaipaamaan. Osa näistä saattaa tosin nykyisin löytyä Suomenkin kauppojen hyllyiltä… ja osa on löytynyt aiemminkin, mutta en ole syystä tai toisesta niistä juuri perustanut.

1. Violifen vegaanijuusto toimii pitsassa ja lasagnessa, mutta myös sellaisenaan leivän päällä. Minun lisäkseni perheemme kuopus on tykästynyt tähän juustoon. Hän vaatii “kasvisjuustoa” ja syö sitä sellaisenaan.

2. Taifunin feto on fermentoitua tofua, jonka maku muistuttaa fetajuustoa. Se sopii sellaisenaan fetan tilalta salaatteihin, ja tykkään myös viipailoida sitä leivän päälle. Paistettuna feto ei ole mielestäni yhtä hyvää kuin tavallinen tofu.

3. Rebel Kitchenin kookosjugurtti on täyteläisen pehmeää. Se on ihanaa marjojen ja pähkinöiden kanssa tai vaikka letun päällä hillon kera. Valitettavasti en itse voi syödä tätä herkkua kovin usein, koska saan siitä jonkin verran vatsavaivoja.

4. Linda McCartneyn vegaaniset kasvismakkarat ovat meheviä sekä grillattuina että uunissa tai pannulla paistettuina. Nakkikeittoon nämä eivät kovin hyvin sovellu, koska keitettäessä makkaroiden rakenne alkaa hajota. Toisaalta lihapullakeittomainen lopputulos ei sekään ole hassumpi.

5. Taifunin Veggie Barbecue -nakit ovat täällä Englannissa olleet suosikkinakkejani keitoissa, koska ne pysyvät kasassa. Maussakaan ei ole valittamista.

6. Greggsin Sausage Rolls eli suomeksi makkararullat tai nakkipiilot tulivat vegaanisena versiona Greggsin kahviloihin tämän vuoden tammikuussa. Nämä ovat siis täällä uusinta uutta. Varsinkin lämpiminä makkararullat ovat herkullisia ja jäähtyneinäkin ihan kelvollisia kahvi- tai teekupillisen kaverina.

7. Baked beans tomaattikastikkeessa on minulle ennestään tuttu tuote, mutta en ole Suomessa sille lämmennyt. Kuopus, joka on nirso proteiininlähteiden suhteen, oppi pitämään näistä päiväkodissa. Sen myötä olen ottanut valmiin papukastikkeen meidänkin ruokalistalle. Sitä voi syödä täkäläiseen tyyliin paahtoleivän päällä, ja toimii se esimerkiksi tortillojen täytteenäkin. Papukastikkeen jaksan myös nopeasti lämmittää kuopukselle, jos muut syövät sellaista soossia, joka ei hänelle kelpaa.

8. Hummus on myös tuttu ja hyväksi havaittu vegaanituote entuudestaan, mutta Englannissa valmista hummusta saa lähes joka kaupasta ja vieläpä halvalla. Hummukseen dipatut porkkana- ja kurkkutikut ovat minun ja esikoisen herkkua. Itse laitan hummusta myös leivän päälle sekä tortilloiden ja pitaleipien sisään.

9. Bourbon creams -keksit ovat paikallisia halpiskeksejä, joita saa kaikista kaupoista niiden omalla brändillä. Hinta on samaa luokkaa kuin Suomen halvimmilla Marie-kekseillä. Ja kaikki, joihin tähän mennessä olem törmännyt, ovat myös vegaanisia! Kuopus tulee varmasti haikailemaan näiden kaakaoisten täytekeksien perään Suomessa.

10. Bear Yoyos ovat pelkkää marjaa ja hedelmää. Yhdessä pienessä pakkauksessa on vain kaksi spiraalia sekä keräilykortti. Pakkausmateriaalia on siis liikaakin, mutta sisältö toimii. Näistä onkin tullut yksi meidän lasten suosikkieväistä.