Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Huomenna lähdemme kohti Birminghamia. Viimeiset päivät tutuissa ympyröissä ovat olleet täynnä jäähyväisiä. Pala on ollut monta kertaa kurkussa, mutta hirmuisten järjestelykiireiden takia olen pitänyt itseni jotenkin kasassa. Täällä on ollut hyvä elää, ja monia tulee hurja ikävä. Ihmisten lisäksi jään kaipaamaan myös useita paikkoja. Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha on yksi niistä. Tuo satumainen puisto on odottanut meitä heti ikkunan takana.
Saimme viime viikolla kuulla, että Jounilla alkaa helmikuun alussa työt Birminghamin yliopistossa. Aiomme muuttaa koko perhe. Järjesteltävää tuntuu riittävän, ja aikataulu on tiukka. Moni on onneksi tarjonnut apuaan. Ukki ja Nanna ajoivat Seinäjoelta meitä auttamaan. Kuskasimme heidän autollaan tavaraa kierrätykseen, ja lähtiessään he ottivat muistotavaroita Pohjanmaalle säilytykseen. Lapset olivat onnessaan lisäsyleistä, leikkiseurasta ja ekstrahuomiosta. Kuluu tovi ennen kuin Lyyli pääsee seuravan kerran syömään paahtoleipää ukin syliin.
Lasten kasvatuksessa painotan paljon ulkoilua. Ulkona lapset saavat liikuntaa, leikkipuistoissa tapaa kavereita ja ulkoilmassa omat hermoni (yleensä) lepäävät. Etenkin torstaisin teemme usein niin, että menemme päiväkodin jälkeen kahvila Rioon ja sieltä edelleen läheiseen leikkipuistoon. Tällaisena tammikuisen pimeänä iltapäivänä, kun taivaalta vihmoo lunta, puistoilussa on ripaus sissimeininkiä. Jos vaatetus on kohdillaan eikä nälkäkään vaivaa, keliolosuhteet eivät lasten menoa hidasta.
Mummi tuli kylään ja käski minut ja Jounin ulos kahdestaan. Meillä olikin eilen Jounin työpäivän jälkeen treffit kalliolaisessa ravintolassa nimeltään Loung3. Edellisestä yhteisestä illasta kahdestaan oli vierähtänyt aivan turhan paljon aikaa. Nautin hyvästä ruuasta ja juomasta, mutta parasta oli se, kun sain rauhassa keskustella oman rakkaan kanssa jo ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.
