En ole koskaan ollut ahkera kasvatusaiheisen kirjallisuuden lukija. Ennen lasten syntymää ja esikoisen ollessa pieni kahlasin läpi neuvolasta jaetut Mannerheimin lastensuojeluliiton ikäkausiesitteet (sähköisenä niihin pääsee käsiksi tämän sivuston kautta). Lisäksi luin kirjan kiintymysvanhemmuudesta, lempeästä unikouluttamisesta sekä rennosta vanhemmuudesta, joita voin kyllä suositella, jos nämä aihepiirit kiinnostavat:
- Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
- Elizabeth Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille (The No-Cry Sleep Solution)
- Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat (The Idle Parent)
Suurimmat kasvatusoppini olen saanut vanhemmilta sisaruksiltani sekä läheisiltä ystäviltäni, jotka saivat lapsia ennen minua. Olen heidän kasvatuksestaan poiminut itselle sopivat rusinat pullasta sekä tarvittaessa kysynyt neuvoa. Poimin kuitenkin jatkuvasti ideoita ja tukea omaan kasvatukseen myös eri puolilta tietotulvaa kuten lehdistä, tv-ohjelmista, kirjoista, netistä, blogeista ja muusta sosiaalisesta mediasta.
Nyt haluan jakaa kanssanne kaksi kasvatusvinkkiä, joihin törmäsin hiljattain ja otin ne jossain muodossa käyttöön omassa elämässä.
1. Jos lasta itkettää tai harmittaa, häntä voi vain pitää sylissä niin kauan, että paha mieli menee pois. Näin olen pääasiassa luontaisestikin toiminut, mutta silti olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota, etten esimerkiksi piristä herkuilla ja kasvata lapsista lohtusyöjiä. Tämän vinkin poimin Essi Kummun kirjasta Lasteni tarina.
2. Lapsella on itsemäärämisoikeus muun muassa omaan syömiseen ja pukeutumiseen liittyen. Tästä aiheesta luin Lulastic and the hippyshake -blogista. Blogia kirjoittava Lucy AitkenRead antaa lapsilleen hyvin vapaat raamit. Itse en halua, osaa ja jaksa ihan niin vapaaseen meininkiin heittäytyä, mutta hänen kirjoituksensa innoittamana aloin asennoitua syömis- ja pukeutumispulmiin rennommin. Kannustan kyllä yhä syömään lautaset tyhjiksi, mutta annan helpommin myös jättää ruokaa.
Lisäksi luotan aiempaa enemmän lapsen omaan kykyyn valita hänelle sopivat vaatteet. Etenkin kevyesti pukeutuva kuopus on saanut mennä aiempaa vähemmissä vaatteissa ulos. Olen vain pakannut varalta mukaan vaikkapa lisäpaidan ja hanskat, jotka voidaan pukea vilun yllättäessa. Ainoastaan kuravaatteiden osalta olen yhä tiukka: sadesäällä ne on puettava päälle, vaikka koulukaverit eivät vastaavia käytäkään.
