Viime viikonloppuna lunastin joulupukille tekemäni lupauksen ja vein kummipoikani retkelle hänen lähimetsäänsä. Ihana keväinen lauantaiaamupäivä kului Vantaan Myyrmäen vesitornin kupeessa majaa rakennellen ja puissa kiipeillen. Ei ollenkaan hullumpaa metsää! Voisin hyvin mennä sinne uudestaan. Aleksanterin kanssakin jo sovimme, että seuraavalla kerralla myös Uoti pääsee mukaan.
Retken lopuksi Aleksanteri innostui valokuvaamaan. Yhteiskuva on hänen käsialaansa, ja lisäksi minusta jäi talteen monta otosta. Osasta tein loppuun pienen animaation.
Kesäinen Biskopsö
Orastava kevät ja tuleva kesä alkavat olla jo mielessä. Samalla, kun suunnittelee uutta, tulee myös muisteltua mennyttä. Viime heinäkuussa olimme lapsuudenystävieni ja heidän perheidensä kanssa lomailemassa Taalintehtaan edustalla Biskopsössä. Majapaikkanamme oli metsäystävien kautta tutuksi tullut Gästgiveri Andrea. Mainio paikka rantoineen, metsineen, kanoineen, vattupensaineen ja hulppeine tiloineen! Sekä lapset että aikuiset viihtyivät.
Kevään merkkejä
Talonrakentajat
Ystäväni Reetan perhe on painiskellut pari vuotta rakennusprojektin parissa – eikä urakka ole vieläkään täysin ohi. He rakentavat nykyaikaista rintamamiestaloa Vihdin Nummelan ekokylään. Alkukeväällä he pääsivät muuttaman talon alakertaan. Vaikka pikkujuttuja on yhä alakerrassakin tekemättä ja yläkerta vielä ihan kesken, niin jo nyt talo henkii lämpöä ja avaruutta. En voi silti täysin olla haikailematta aikaa, jolloin he asuivat lähempänä. Noh, onpahan tullut bussilinja Helsingistä Nummelaan, ja koko Nummela, tämän myötä hitusen tutummaksi.
