Kun asuimme Suomessa, nukuimme koko perhe samassa huoneessa. Esikoinen olisi jo tuolloin ollut valmis siirtymään omaan huoneeseen. Ajattelimme kuitenkin, että kuopuksen kannalta on kivuttominta, jos he muuttavat yhtä aikaa lastenhuoneeseen. Asia konkretisoitui viime keväänä, kun meillä alkoi kerrossängyn aikakausi.
Lapsen Maailman tuoreimmassa numerossa pohditaan, tarvitseeko lapsi oman huoneen vai ei. Juttu löytyy myös lehden nettisivuilta. Täällä Englannin kodissa voisimme tarjota molemmille lapsille oman huoneen, mutta olemme ajatelleet, että nyt, kun lapset ovat vielä pieniä, sisaruksen läheisyys tuo turvaa. Lapsen Maailman artikkelissa perheneuvolan psykologi Sirpa Seppänen allekirjoittaa, että pienille yhteinen huone voi olla parempi ratkaisu kuin erilliset huoneet: huonekaveri tuo turvallisuudentunnetta ja yhteiset leikit sujuvat luontevasti. Kun kysyin lapsilta, mikä on parasta heidän huoneessaan, esikoinen vastasikin: “Lyyli!” Kuopus puolestaan sanoi pitävänsä laatikkoleikeistä.
Kysyin lapsilta myös, haluaisivatko he ikiomat huoneet. Kummatkin vastaavat myöntävästi. Esikoista harmittaa, kun pikkusisko kaataa hänen lelujaan lattialle. Lisäksi hän haluaisi siivota yksin. Pienempi ei taida täysin ymmärtää, mistä olisi kyse. Hän kertoo haluavansa eri huoneeseen kuin Uoti, isi ja äiti, mutta hänen huoneessaan olisi myös mummi.
Emme ole nähneet hirveästi vaivaa lastenhuoneen sisustamisessa. Lapset ovat onneksi huoneeseensa tyytyväisiä. Esikoinen valitsi kyseisen huoneen aikanaan lastenhuoneeksi, koska siellä oli valmiina kalalamppu ja huoneesta on näkymä takapihalle ja puistoon.
Vaikka lapsilla on välillä haaveita ikiomista huoneista, uskomme, että he viihtyvät yhteisessä huoneessa vielä useamman vuoden. Lapsen Maailman artikkelissa Sirpa Seppänen sanoo, että ei sijoittaisi eri sukupuolta olevia murrosikäisiä lapsia mielellään samaan huoneeseen. Ikiomien huoneiden aika koittanee meilläkin viimeistään murrosiän kynnyksellä.
