Hieman yli vuosi sitten tein blogiin jutun tavallisesta tiistaipäivästä. Koska tuosta on kulunut jo paljon aikaa, päätin jälleen kuvata tavallista arkipäivää hieman samassa hengessä. Tällä kertaa kyseessä oli normaali torstai. Varsin rauhallinen arkipäivä ilman harrasteita tai muita menoja.
Näin tämä päivä meni:
Lyyli kömpii sängystä kohti ovea. Katson kelloa: 6.22. Yritän houkutella Lyyliä vielä nukkumaan, mutta jääräpäisesti hän haluaa katsomaan ohjelmaa. Uotikin herää pian. Etsimme netistä ohjelman, joka kelpaa molemmille. Se on hankalaa, koska toinen haluaisi lähinnä Kaapoa ja Pipsa Possua ja toinen katsoisi vain Pokemon- ja Minecraft-videoita.
Keitän puuron. Katan pöydän. Kutsun lapset syömään. Uoti itkeskelee, ettei halua kouluun, eikä syömisestä meinaa tulla mitään. Se ei auta yhtään, että otan myös kuvia.
Jounikin on herännyt ja valmistautuu töihin. Lapset haluavat halailla ja sylitellä. Vilkutetaan isille ikkunasta klo 7.44.
Hammaspesut, pukemiset ja sitten pyörällä kohti koulua, jonne koululainen ei vieläkään haluaisi. Nykyään hän kuitenkin jää sinne reippaasti ilman itkua minun perääni. Halaukset, pusut ja vilkutukset riittävät.
Olemme Lyylin kanssa olleet niin monena aamupäivänä liikenteessä, että tänään suuntaamme koululta suoraan kotiin. Haluaisin tehdä puutarhatöitä, mutta Lyyli kinuaa sisälle.
Lyyli katsoo sohvalla lastenohjelmia. Minä laitan pyykit pyörimään, tiskailen, yritän saada tavaroita järjestykseen, keitän kahvit, värkkään tietokoneella. Laittelemme Lyylin kanssa pyykkejä.
Sitten onkin jo lounasaika. Lämmitämme eilisiä jämiä.
Lyyli nukkuu enää vain satunnaisesti päiväunet, vaikka usein tarvitsisikin lepoa. Viime viikkoina olen saanut hänet välillä puoliväkisin huijattua unille. Tällä kertaa torkahdan itsekin hetkeksi.
Joudun herättämään Lyylin päikkäreiltä, että ehdimme ajoissa hakemaan Uotia. Koululla on oltava klo 15.15. Juuri alkaa sataa, kun olemme lähdössä. En enää ehdi vaihtaa sadevaatteita.
Jäämme hetkeksi koulun pihaan leikkimään.
Käymme kotona vaihtamassa ulkohousut sekä kumpparit ja menemme lähimpään leikkipuistoon.
Palaamme kotiin. Lapset katsovat Pikku Kakkosta, ja minä teen ruokaa. Jounia ei kuulu kotiin.
Ruuan jälkeen tulee viesti, että kokous venyi ja bussi on myöhässä. Kiroan täkäläisen bussiliikenteen epäluotettavuutta. Lapset alkavat leikkiä Retki-Roopea (yksi tämän hetken ohjelmasuosikeista). Jouni saapuu viluissaan, lämmittää itselleen ruokaa, touhuaa hetken lasten kanssa.
Lapsilla on iltatoimien aika: iltapala, vessassa käynti, hammaspesu, tänään myös suihku, yöpuvun pukeminen, iltasatu ja nukkumaan.
