Leivon ihan itse

Viisivuotiaalla on koulusta viikon loma. Suunnitelin, että olisimme tehneet pieniä retkiä, käyneet uimassa ja tavanneet kavereita. Sitten kuopukseen iski vatsatauti. Onneksi ei mikään hirveän ärhäkkä, mutta kuitenkin semmoinen, että emme ole voineet lähteä kotipihaa kauemmas. Olen yrittänyt kääntää tilanteen myös hyödyksi. Kipeänä Lyyli on nukkunut päikkärit, ja joinain päivinä olen sillä välin puuhannut jotain kahdestaan Uotin kanssa.

Jo pidempään olen luvannut opettaa Uotia leipomaan ihan itse. Myös minä olin lapsena innokas leipuri, ja yksi suosikkileivonnaiseni oli kaakaopallerot. Pienenkin lapsen on turvallista leipoa niitä, koska uunia tai hellaa ei tarvita ollenkaan. Ja jos kahvipannuun ei ole jäänyt tilkkaa pohjalle, voi kahvin korvata vaikka vedellä tai maidolla.

Välipalaongelmia

Ainahan se on mielessä, mitä syötäisiin. Lounaita ja päivällisiä saan ideoitua varsin hyvin, mutta välipalat teettävät jatkuvaa päänvaivaa. Syynä on etenkin sukuni ruokakulttuurille tyypillinen piirre: ruokaa pitää saada vähän ja usein. Varsinkin perheemme pienin tulee nälkäiseksi noin kahden tai kolmen tunnin välein. Suomessa kannoin kassissa aina vähintään maissinaksuja tai riisikakkuja. Täältä en ole vielä maissinaksuja löytänyt, vaikka olen kuullut joidekin kauppojen niitä myyvän. Olemmekin luisuneet välipaloissa hieman epäterveellisempään suuntaan. Nykyään laukussa on yleensä suolakeksejä. Lisäksi kyllä usein myös omenapaloja tai jotain muuta hedelmää tai vihannesta.

Tässä joitain muita poimintoja välipalarepertuaaristamme. Välillä yhä uppoavat riisikakutkin – etenkin jonkun lisukkeet kera.

Paahtoleipää täältä saa kaupasta kuin kaupasta, ja olemme oppineet syömään sitä myös paahtamattomana. Maapähkinävoi ja tahini eivät valitettavasti maistu lapsille eli voi saa luvan kelvata.

Lyylin jugurttisuosikki on maustamaton soijajugurtti hillon kera.

Hedelmäpaloja, rusinoita ja paikalliset keksit.

Olen kohtuullisen herkuttelun kannattaja. Välipalakin saa mielestäni toisinaan olla makea. Kuvissa raparperipiirakkakauden avaus sekä smoothieta.

Lämpimän kelin (jopa melko terveellinen) herkkuvälipala on smoothiesta itse tehdyt mehujäät.

Kaipaisin lisää ideoita etenkin mukaan otettaviksi välipaloiksi. Jos sinulla on vinkkejä, niin kuulisin mielelläni.

Ja nyt lähdenkin tästä pilkkomaan omenoita mukaan.

 

Kerrossängyn aikakausi

Nyt olen päässyt siihen vaiheeseen elämää, että olen puolisoni kanssa kasannut yhden kerrossängyn. Tämä vaihe ei toki koita kaikilla, mutta aika monessa lapsiperheessä lapset nukkuvat kerrossängyssä jossain vaiheessa. Tähän asti olemme nukkuneet perhepedissä. Helsingin kodissa lasten sängyt olivat parisängyn “sivuvaunuina”. Täällä Birminghamissa lapset ovat nukkuneet vierekkäin patjalla vanhempien sängyn vieressä. Välillä he potkivat vierustoveria ja ryöväsivät unissaan peittoja toisiltaan, mutta yllättävän hyvin nukkuminen kylki kyljessä sujui.

Itselleni perhepeti tuntui etenkin vauva-aikana ja yhä pientenkin lasten kanssa kätevimmältä ja luontevimmalta vaihtoehdolta. Koin, että pieni on lähelläni turvassa, ja lisäksi hänen tarpesiinsa oli helppo vastata. Yöimetysten aikaan pikkuisen sai helposti rinnalle. Myöhemminkin, kun yöheräilyjä oli yhä paljon, peittelyt ja muut rauhoittelut suijuivat helposti – itse ei tarvinnut kunnolla nousta ylös. Hieman vain hyssyttelyä, minkä jälkeen olimme kaikki taas unessa.

Noin viiden ja puolen vuoden tauon jälkeen nukumme taas Jounin kanssa kahdestaan makuuhuoneessa. Lapset ovat hieman yli viikon ajan nukkuneet omassa huoneessaan kerrossängyssä. Uoti on koko ajan kiitellyt nukkuvansa paremmin kuin ennen. Enää ei häiritse vieressä pyörivä pikkusisko tai myöhemmin nukkumaan hipsivät vanhemmat. Kuopuskin on nukkunut yllättävän hyvin, mutta muutamina öinä olen miettinyt, oliko tässä mitään järkeä. Lyylille sattui tulemaan flunssa juuri samaan aikaan, kun he siirtyivät omaan huoneeseen. Muutamana yönä olenkin noussut kymmeniä kertoja viereiseen huoneeseen häntä peittelemään ja rauhoittelemaan. Olenpa yhdestä yöstä valtaosan nukkunutkin hänen vieressään. Hyvinä öinä Lyylikin onneksi päästelee koko yön putkeen.

Yläsänky on isomman valtakuntaa, mutta Lyylikin kömpii sinne leikkimään, ja muutamat päiväunet hän on nukkunut yläpedissä. Kun Lyyli on hieman isompi, järjestelyä voidaan muuttaakin. Kukaan ei ole vielä tippunut, ja lapset ovat olleet innostuneita omasta makuuhuoneesta. Eli eiköhän tästä vielä hyvä tule.

Kiitos äiti

Otin varaslähdön äitienpäivään maalikuussa. Täkäläinen Mother’s Day osui maaliskuun lopulle. Esikoinen oli juuri aloittanut koulun ja askarrellut siellä herttaisen kortin. Päätimme siis juhlistaa äitiyttäni jo silloin. Lapsuuden jälkeen minulla ei ole ollut kovin suuria odotuksia merkkipäivieni suhteen. Toki on mukavaa, jos niihin liittyy jotain normaalista poikkeavaa. Meillä jonkinasteiseksi traditioksi on muodostunut ylellisempi aamiainen.

Tulevan sunnuntain äitienpäivään olemme varautuneet askartelemalla ja postittamalla mummoille kortit. Muutoin emme näillä näkymin aio äitienpäivää viettää. Rupesin kuitenkin pohtimaan äitienpäivän merkitystä. Tavallaan olen sitä mieltä, että äitien (ja kaikkien muidenkin) päivä on ihan joka ikinen päivä. Niistä se varsinainen äitiys koostuu ja sieltä ne helmet putkahtelevat. Toisaalta kiittäminen ja positiivisen palautteen antaminen helposti unohtuu arjessa. Äitienpäivä ja muut vastaavat merkkipäivät voivat auttaa sanomaan ääneen hyvää, mikä muuten jää sanomatta. Tai jos sanominen on vaikeaa, kiitollisuuttaan voi osoittaa muulla tavoin.

Omalle äidilleni olen kiitollinen etenkin siitä, että hän uskoo minuun ja valintoihini. Hän tukee eikä arvostele, vaikka hän itse valitsisi tai toimisi toisin. Enkä voi olla olematta kiitollinen siitä, että hän synnytti minut tähän maailmaan. On hurjasti muutakin, mutta näihin se tässä vaiheessa elämääni kiteytyy. Kiitos äiti!

 

Vappuvieraat

Saimme vappuviikonlopuksi tänne Birminghamiin ensimmäiset viraamme Suomesta. Siskoni saapui nuorimpien lastensa ja äitini kanssa. Serkkujen leikit ovat aina sujuneet hyvin, mutta nyt suomenkielinen leikkiseura oli normaaliakin suuremmassa arvossa. Kolmessa päivässä ehdimme kaikenlaista. Paljon olimme ihan tässä kotikulmilla, mutta kävimme ihmettelemässä myös kasvitieteellistä puutarhaa ja keskustaa.

Eilisaamuna siskoni lähti tyttärineen. Lyyli olisi halunnut heidän mukaansa. Kotiin jäämistä helpotti vähän se, että mummi jäi vielä loppuviikoksi kylään.