Terveisiä Seinäjoen Kapernaumista äitini luota! Vaikka täällä on märkää ja kuraista, niin tämäniltainen Kapernaumin joulurauhan julistus oli tunnelmallinen. Erityisen iloinen olen siitä, että rauha julistettiin myös alueen fasaaneille, muille eläimille ja puille.
Ukki pitkospuilla
Suomen luonnon päivänä emme ehtineet retkelle, mutta viikkoa myöhemmin reissasimme isäni kesämökille Vimpeliin, josta teimme päiväretken Salamajärven kansallispuistoon. Siellä valitsimme reitiksemme Sysi- ja Hepolammen maisemissa kulkevan lasten luontopolun. Kyseistä reittiä suosittelee muuten myös Jouni Laaksonen hienossa Lapsiperheen retkeilyoppaassaan. Reitti oli sopivan lyhyt myös Uotille, joka pysähtyi lähes metrin välein syömään suuria ja makeita mustikoita polun varresta. Ja aikaa jäi myös rauhalliseen evästaukoon nuotiolla.
Levanevan leppeät tuulet
Onpas ollut kiireinen loppukevät ja alkukesä: arjen pyöritystä, juhlia, töitä ja töitä juhlissa. On siihen oheen kaikenlaista muutakin mahtunut. Yksi ihana hengähdys oli toukokuun lopussa Uotin ja äitini kanssa tehty päiväretki Laihian ja Kurikan rajalla sijaitsevalle Levanevan luonnonsuojelualueelle. Kävely suurella avosuolla pitkospuita pitkin sai miettimään, miksi tällaisia retkiä ei tee useammin.
Mystinen diafilmi kesältä 2010
Sain valokuvaajaystävältäni Johannalta kesällä 2010 vanhentuneen diafilmin. Kuvasin heti filmille. Yllätys oli melkoinen, kun kehitytin filmin: sille oli jo kuvattu kertaalleen! Tuloksena oli siis tuplavalotuksia. Nyt, kun vihdoin sain skannattua kuvat, saattaa selvitä, kuka on ikuistanut taustalla näkyvät metsämaisemat, kioskin, yms. Ja itse voin arvailla, missä oikein olimmekaan pyöräilemässä ja piknikillä. Osan tapahtumista sentään muistan.
Lähimetsäretkellä
Viime viikonloppuna lunastin joulupukille tekemäni lupauksen ja vein kummipoikani retkelle hänen lähimetsäänsä. Ihana keväinen lauantaiaamupäivä kului Vantaan Myyrmäen vesitornin kupeessa majaa rakennellen ja puissa kiipeillen. Ei ollenkaan hullumpaa metsää! Voisin hyvin mennä sinne uudestaan. Aleksanterin kanssakin jo sovimme, että seuraavalla kerralla myös Uoti pääsee mukaan.
Retken lopuksi Aleksanteri innostui valokuvaamaan. Yhteiskuva on hänen käsialaansa, ja lisäksi minusta jäi talteen monta otosta. Osasta tein loppuun pienen animaation.
Voi yksivuotiaan suloisuutta!
Maisa-mummi
Seinäjoen kesä
Kaksi viikkoa sitten olimme Seinäjoella muuttokaaosta paossa. Nyt on kaaos vihdoin asettunut sen verran, että olen saanut purettua kuviakin kamerasta. Kesäisiin Seinäjoen vierailuihin kuuluu perinteisesti aamu-uinti äidin kanssa Sahalammella sekä torikahvit.
Kolmevuotias serkkutyttö
Uotilla on kymmenen serkkua. Vanhin heistä on jo 21, mutta samanikäisiäkin serkkuja löytyy. Yhdet pienet sisarukset asuvat Pohjanmaalla. Tuntuu, että se vanhempikin heistä syntyi ihan äskettäin. Ristiäiskuvia ehdin skannata vasta viikko sitten, ja lauantaina se jo täytti kolme! Toki kolmessa vuodessa on tapahtunut paljonkin. Sen todistaa muun muassa marraskuussa isäni luona otettu näpsykuva serkuksista.