Yhtenä aamuna huomasin seinässä kauniita valoja ja varjoja. Samalla muistin kauan sitten kuvaamani varjokuvat mun ja Jounin ekasta yhteisestä kodista. Negatiivilta löytyi myös omakuva aamupuuron äärellä sekä hammasharjakuva. Sen innoittaman kuvasin myös nykyisen hammasharjakokoonpanon.
Mystinen diafilmi kesältä 2010
Sain valokuvaajaystävältäni Johannalta kesällä 2010 vanhentuneen diafilmin. Kuvasin heti filmille. Yllätys oli melkoinen, kun kehitytin filmin: sille oli jo kuvattu kertaalleen! Tuloksena oli siis tuplavalotuksia. Nyt, kun vihdoin sain skannattua kuvat, saattaa selvitä, kuka on ikuistanut taustalla näkyvät metsämaisemat, kioskin, yms. Ja itse voin arvailla, missä oikein olimmekaan pyöräilemässä ja piknikillä. Osan tapahtumista sentään muistan.
Päiväkotiin
Eilen, joululoman jälkeen Uotilla alkoi viides kuukausi päiväkodissa. Enää päiväkodin portilla ei ole havaittavissa vastaavaa jännitystä kuin elokuun lopussa, mutta yhä katselen joskus ikkunasta, kun isi ja Uoti lähtevät aamulla kohti päiväkotia. Hyvin on sujunut, ja nykyään Uoti osaa itsekin kertoa: “Päiväkodissa mukavaa.”
Ikävöin Siniä
Sini on ollut kiinniotettuna jo 3 viikkoa ja yhden päivän. Kaksikuukautiseen tutkintavankeuteen hänet määrättiin Venäjällä viikko ja neljä päivää sitten, ja kolme päivää sen jälkeen seurasi syyte merirosvoudesta. Absurdit ja kohtuuttomat syytteet saavat miettimään maailman järjettömyyksiä. Ja samalla tietty on hirmuinen ikävä Siniä! Oli ihan pakko skannata filmiarkistojen kätköistä kuvia, joissa on Sini. Näissä kesällä 2012 otetuissa kuvissa juhlistetaan Olli Mannisen ympäristöpalkintoa. Juhlakuvien myötä yritän pitää myös toivoa yllä, että mahdollisimman pian voitaisiin juhlistaa Sinin kotiinpaluuta. Vinkkejä, kuinka sinä voit vaikuttaa Sinin ja muiden vangittujen aktivistien tilanteeseen, löytyy täältä.
Vuosaari ja kesä
Helsingin Vuosaaressa on jotain niin kiehtovaa, että olemme Eevin kanssa palanneet sinne useamman kerran kuvaamaan. Kesällä Vuosaari muistuttaa Miamia hiljaiseen aikaan, ja samalla mäntykalliot sitovat sen lujasti koto-Suomeen.
Näitä kuvia viime kesäkuulta skannasin, kun lumi vielä peitti tiiviisti maata. Ne loivat uskoa siihen, että kyllä se kesä vielä tulee.
Lapsuuden metsä mystiseksi muuttui
Yksi elämäni metsistä on kapea metsäkaistale lapsuudenkotini takapihalla. Kirjoitin siitä enemmän metsäblogiin. Kuvasin metsää viime marraskuussa yhdellä elämäni kameroista: filminäpsykamera Konica C35 EF3 :lla. Tämän kameran kanssa yllättyy aina! Etsimestä ei näy sama näkymä, mikä objektiivin kautta tallentuu, ja optiikka on sopivasti kehno. Kun yhdistin kameran ominaisuudet vanhentuneeseen mustavalkofilmiin, metsäkin muuttui mystisemmäksi.
Kolmevuotias serkkutyttö
Uotilla on kymmenen serkkua. Vanhin heistä on jo 21, mutta samanikäisiäkin serkkuja löytyy. Yhdet pienet sisarukset asuvat Pohjanmaalla. Tuntuu, että se vanhempikin heistä syntyi ihan äskettäin. Ristiäiskuvia ehdin skannata vasta viikko sitten, ja lauantaina se jo täytti kolme! Toki kolmessa vuodessa on tapahtunut paljonkin. Sen todistaa muun muassa marraskuussa isäni luona otettu näpsykuva serkuksista.
