Punaiset lehdet
Asumme aivan japanilaistyylisen puutarhan kupeessa. Viime viikkoina kirsikkapuut ovat hehkuneet punaisen eri sävyissä niin upeina, että on ollut pakko pysähtyä useamman kerran kuvaamaan. Lapsille eniten iloa tuottavat maahan pudonneet lehdet. Puutarhatyöntekijät saattavat saapua minä päivänä hyvänsä lehtipuhaltimineen, mutta me nautimme niin kauan kuin väriloistoa riittää.
Kavereita naapurissa
Onneksemme heti naapurista löytyy lapsille leikkiseuraa. Itsekin pysyn paremmin järjissäni, kun tapaan muita aikuisia. Tänä syksynä aikataulut ovat osuneet yksiin etenkin Myrskyn perheen kanssa. Ikäeroista huolimatta lapset keksivät yhteisiä leikkejä.
Saanko mä pelata?
Viikonloppuna Jouni sai korjattua rikkinäisen tabletin. Heti kajahti ilmoille kysymys: “Saanko mä pelata?” Aamulla lapset pelasivat sen aikaa, kun siivosin aamupalapöydän. Pelaaminen sujui ilahduttavan hyvin yhdessä! Uoti ja Lyyli ovat vielä sen verran pieniä, että pelaamista ja sen määrää on helppo valvoa. Yleensä laitamme munakellon hälyttämään peliajan päättymisen merkiksi.
