Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Viikko sitten olimme ekaa kertaa Espoon saaristossa, tänään puolestaan ystävän houkuttelemana ekaa kertaa Kuusiluodossa. Mietin vain sitä, miksi emme olleet käyneet siellä aiemmin, vaikka viereinen Lammassaari on kovinkin tuttu!
ps. Joskus retkellä voi pelata myös Pokémon GOta 🙂
Molemmat lapset olivat eilisaamuna vähän nuhaisia, emmekä uskaltaneet lähettää heitä kouluun ja päiväkotiin. Itsellä onneksi alkaa olla tämän lukuvuoden hommat paketissa, niin pystyin viettämään aikaa lasten kanssa. Lähdimmekin Kivinokkaan katsastamaan, joko Maijan kahvilasta saa tuoreita munkkeja ja jätskiä. Koska en halunnut päästää nuhaneniä uimaan, niin suuntasimme herkuttelun jälkeen uimarannan sijaan Kivinokan “nokkaan” hengailemaan.
Tästä Kivinokan reissusta taisi alkaa kesä… kuten monta kertaa ennenkin.
Vaikka hetkellisesti vilu hiipiikin jäseniin, se kannattaa. Nam nam! Ja sitten taas liikkeelle.
Kesän aikana useampi kaveri hehkutti Helsingin kaupungin omistamaa Kaunissaarta. Halusimme vielä kerran telttailla tälle kesää. Viime viikonloppu kuluikin meren, kalliorantojen ja metsien huomassa. Oli siellä aika monta muutakin telttailijaa, mutta saari on sen verran iso, että omaa tilaa riitti jokaiselle.
Suomen luonnon päivänä emme ehtineet retkelle, mutta viikkoa myöhemmin reissasimme isäni kesämökille Vimpeliin, josta teimme päiväretken Salamajärven kansallispuistoon. Siellä valitsimme reitiksemme Sysi- ja Hepolammen maisemissa kulkevan lasten luontopolun. Kyseistä reittiä suosittelee muuten myös Jouni Laaksonen hienossa Lapsiperheen retkeilyoppaassaan. Reitti oli sopivan lyhyt myös Uotille, joka pysähtyi lähes metrin välein syömään suuria ja makeita mustikoita polun varresta. Ja aikaa jäi myös rauhalliseen evästaukoon nuotiolla.
Maanantaina, mun ja Uotin viimeisenä kesälomapäivänä, kävimme poimimassa herukoita Sipoossa Majvikin biodynaamisella maatilalla.
Juhannus oli hyvä tekosyy tehdä vihdoin ja viimein telttaretki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle. Tavarat ja lapsi pyörien kytiin, julkisilla Kirkkonummelle ja siitä pyöräillen Meikoon. Ehdimme nyt olla vain vuorokauden reissussa, mutta siinäkin ajassa ehdimme syödä monet eväät, leikkiä useilla rannoilla sekä nauttia erämaan tunnusta.
Onpas ollut kiireinen loppukevät ja alkukesä: arjen pyöritystä, juhlia, töitä ja töitä juhlissa. On siihen oheen kaikenlaista muutakin mahtunut. Yksi ihana hengähdys oli toukokuun lopussa Uotin ja äitini kanssa tehty päiväretki Laihian ja Kurikan rajalla sijaitsevalle Levanevan luonnonsuojelualueelle. Kävely suurella avosuolla pitkospuita pitkin sai miettimään, miksi tällaisia retkiä ei tee useammin.
Pääsiäinen Nötössä keskellä Saaristomerta oli todellinen irtiotto arjesta. Tukikohtanamme oli idyllinen majatalo Backaro. Lampaat laidunsivat aivan naapurissa, ja läheltä löytyivät myös kivien heittelyyn, maisemien ihailuun ja kiipeilyyn sopivat merenrannat sekä kaunis kylämaisema. Kävelyretket johdattivat kalliometsiin soivan kiven luo sekä simpukankuoria pursuaville rannoille. Oi saariston kevättä!
Helsingin Vuosaaressa on jotain niin kiehtovaa, että olemme Eevin kanssa palanneet sinne useamman kerran kuvaamaan. Kesällä Vuosaari muistuttaa Miamia hiljaiseen aikaan, ja samalla mäntykalliot sitovat sen lujasti koto-Suomeen.
Näitä kuvia viime kesäkuulta skannasin, kun lumi vielä peitti tiiviisti maata. Ne loivat uskoa siihen, että kyllä se kesä vielä tulee.
