Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Pääsiäispyhien päätteeksi teimme perheen kesken pikkuruisen retken. Esikoinen on juuri oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Hänen toiveestaan retkikohde valittiin sopivan pyörämatkan päästä. Suuntasimmekin termospulloinemme ja eväsleipinemme kivenheiton päässä sijaitsevaan Marjaniemeen. Meri oli yhä jäässä, mutta muuten tuntui aivan keväältä.
Yksivuotias auttaa kotitöissä innokkaasti olipa kyse mistä hommasta tahansa. Esikoista en saa enää niin helposti tiskaukseen ja siivoamiseen mukaan, mutta leivontaan, kylvöpuuhiin ja muihin vastaaviin on hänkin aina valmiina. Usein apurit ovat enemmän tiellä kuin avuksi, mutta tiedän, että hiljalleen – kun he vain saavat osallistua – apurit oppivat tekemään nämä kaikki jutut ihan itse.
Eilisaamun keväinen auringonpaiste innoitti meidät matkaan, ja köröttelimme kahdella bussilla toiselle puolelle kaupunkia Fallkullan kotieläintilalle. Rapsuttelimme vuohia, katselimme kanoja, poneja, possuja ja muita kotieläimiä, nuuhkimme lehmän haisua ja joimme kahvit ulkosalla. Elleivät kylmä ja nälkä olisi yllättäneet, olisimme viihtyneet paikalla pidempäänkin. Ehkäpä kesällä pakkaan tuhdit eväät reppuun ja menen lasten kanssa tilalle koko päiväksi.
Kuvan minusta ja Jounista otti Uoti.
Vanhemmat jakavat jatkuvasti lastensa kuvia verkkossa: facebookissa, instagramissa, blogeissa sun muissa. Itse olen pitänyt valokuvablogia siitä saakka, kun Uoti oli hieman yli yksivuotias. Viimeistään silloin hänelle alkoi kehittyä verkkoidentiteetti. Useamman kerran olen jättänyt joitain kuvia julkaisematta, jos niissä on ollut jotain, minkä en soisi päätyvän vääriin käsiin, tai olen ajatellut, ettei Uoti vanhempana halua niiden olevan julkisia.
Säännöllisesti Uotin kanssa katsomme blogeihin laittamiani kuvia, eikä hän ole toistaiseksi moittinut niitä. Sen tarkemmin en kuitenkaan ole Uotin mielipidettä kysellyt. Nyt annoin Uotille mahdollisuuden itse vaikuttaa verkkoidentiteettiinsä. Tämän postauksen kuvat olenkin kuvannut ja valinnut hänen toiveidensa mukaan. Kaverikuvien toteutukseen ja valintaan osallistui myös Uotin viisivuotias ystävä alakerrasta.
Jos haluat pureutua lasten verkkoidentiteettiin syvällisemmin, ensi viikon maanantaina 14.3. voit seurata aihetta käsittelevää seminaaria suorana verkkolähetyksenä eduskunnan sivuilta.
Ystäväni asuu perheineen Suomenlinnassa. Heidän ansiostaan vierailemme säännöllisesti maailmanperintökohteessa. Suomenlinnan miljöö, ystävien koti 1700-luvun rakennuksessa ja lauttamatka kauppatorilta saareen saavat minut tuntemaan kuin olisin ulkomailla. Tämän viikon maanantaina meitä helli lisäksi keväinen auringonpaiste, kun olimme sopineet kolmen ystävän kesken äiti-lapsi-terffit Suomenlinnaan.
Reissu saattoi olla eräänlainen jäähyväismatka, koska kuun lopussa ystävät ovat muuttamassa toisaalle. Senkin jälkeen saaresta löytyy onneksi tuttuja, ja Suomenlinnaa voi fiilistellä Suokissa asuvan opiskelukaverini Paikka auringossa -blogista.