Lähimetsät ovat meille tärkeitä! Olimmekin eilen Luonto-Liiton tapahtumassa ottamassa Kartanonmetsää haltuun.
Laajempi kuvasetti tapahtumasta löytyy Luonto-Liiton Metsäblogista.
Ukki pitkospuilla
Suomen luonnon päivänä emme ehtineet retkelle, mutta viikkoa myöhemmin reissasimme isäni kesämökille Vimpeliin, josta teimme päiväretken Salamajärven kansallispuistoon. Siellä valitsimme reitiksemme Sysi- ja Hepolammen maisemissa kulkevan lasten luontopolun. Kyseistä reittiä suosittelee muuten myös Jouni Laaksonen hienossa Lapsiperheen retkeilyoppaassaan. Reitti oli sopivan lyhyt myös Uotille, joka pysähtyi lähes metrin välein syömään suuria ja makeita mustikoita polun varresta. Ja aikaa jäi myös rauhalliseen evästaukoon nuotiolla.
Juhannus Meikossa
Juhannus oli hyvä tekosyy tehdä vihdoin ja viimein telttaretki Meikon luonnonsuojelualueelle Kirkkonummelle. Tavarat ja lapsi pyörien kytiin, julkisilla Kirkkonummelle ja siitä pyöräillen Meikoon. Ehdimme nyt olla vain vuorokauden reissussa, mutta siinäkin ajassa ehdimme syödä monet eväät, leikkiä useilla rannoilla sekä nauttia erämaan tunnusta.
Levanevan leppeät tuulet
Onpas ollut kiireinen loppukevät ja alkukesä: arjen pyöritystä, juhlia, töitä ja töitä juhlissa. On siihen oheen kaikenlaista muutakin mahtunut. Yksi ihana hengähdys oli toukokuun lopussa Uotin ja äitini kanssa tehty päiväretki Laihian ja Kurikan rajalla sijaitsevalle Levanevan luonnonsuojelualueelle. Kävely suurella avosuolla pitkospuita pitkin sai miettimään, miksi tällaisia retkiä ei tee useammin.
Pääsiäinen saaristossa
Pääsiäinen Nötössä keskellä Saaristomerta oli todellinen irtiotto arjesta. Tukikohtanamme oli idyllinen majatalo Backaro. Lampaat laidunsivat aivan naapurissa, ja läheltä löytyivät myös kivien heittelyyn, maisemien ihailuun ja kiipeilyyn sopivat merenrannat sekä kaunis kylämaisema. Kävelyretket johdattivat kalliometsiin soivan kiven luo sekä simpukankuoria pursuaville rannoille. Oi saariston kevättä!
Mystinen diafilmi kesältä 2010
Sain valokuvaajaystävältäni Johannalta kesällä 2010 vanhentuneen diafilmin. Kuvasin heti filmille. Yllätys oli melkoinen, kun kehitytin filmin: sille oli jo kuvattu kertaalleen! Tuloksena oli siis tuplavalotuksia. Nyt, kun vihdoin sain skannattua kuvat, saattaa selvitä, kuka on ikuistanut taustalla näkyvät metsämaisemat, kioskin, yms. Ja itse voin arvailla, missä oikein olimmekaan pyöräilemässä ja piknikillä. Osan tapahtumista sentään muistan.
Lähimetsäretkellä
Viime viikonloppuna lunastin joulupukille tekemäni lupauksen ja vein kummipoikani retkelle hänen lähimetsäänsä. Ihana keväinen lauantaiaamupäivä kului Vantaan Myyrmäen vesitornin kupeessa majaa rakennellen ja puissa kiipeillen. Ei ollenkaan hullumpaa metsää! Voisin hyvin mennä sinne uudestaan. Aleksanterin kanssakin jo sovimme, että seuraavalla kerralla myös Uoti pääsee mukaan.
Retken lopuksi Aleksanteri innostui valokuvaamaan. Yhteiskuva on hänen käsialaansa, ja lisäksi minusta jäi talteen monta otosta. Osasta tein loppuun pienen animaation.
Kesäinen Biskopsö
Orastava kevät ja tuleva kesä alkavat olla jo mielessä. Samalla, kun suunnittelee uutta, tulee myös muisteltua mennyttä. Viime heinäkuussa olimme lapsuudenystävieni ja heidän perheidensä kanssa lomailemassa Taalintehtaan edustalla Biskopsössä. Majapaikkanamme oli metsäystävien kautta tutuksi tullut Gästgiveri Andrea. Mainio paikka rantoineen, metsineen, kanoineen, vattupensaineen ja hulppeine tiloineen! Sekä lapset että aikuiset viihtyivät.
Viikko Vuohisaaressa
Viime viikon lomailimme luonnonkauniissa Vuohisaaressa. Suomen kesä ei näyttänyt aivan parhaita puoliaan, mutta paikka oli mitä ihastuttavin. Kiitos tästä mahdollisuudesta Pirkanmaan luonnonsuojelupiirille ja edesmenneelle Aili Jalavalle! Ja kiitos myös Vuohisaaren huvilalle, saunan pehmeille löylyille, lillukoille, maitikoille, nuokkutalvikeille, kuikille ja muille paikallisille!
ps. Kuvan, jossa minäkin näyn, otti luonnollisesti Jouni.
Lapsuuden metsä mystiseksi muuttui
Yksi elämäni metsistä on kapea metsäkaistale lapsuudenkotini takapihalla. Kirjoitin siitä enemmän metsäblogiin. Kuvasin metsää viime marraskuussa yhdellä elämäni kameroista: filminäpsykamera Konica C35 EF3 :lla. Tämän kameran kanssa yllättyy aina! Etsimestä ei näy sama näkymä, mikä objektiivin kautta tallentuu, ja optiikka on sopivasti kehno. Kun yhdistin kameran ominaisuudet vanhentuneeseen mustavalkofilmiin, metsäkin muuttui mystisemmäksi.
