Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Orastava kevät ja tuleva kesä alkavat olla jo mielessä. Samalla, kun suunnittelee uutta, tulee myös muisteltua mennyttä. Viime heinäkuussa olimme lapsuudenystävieni ja heidän perheidensä kanssa lomailemassa Taalintehtaan edustalla Biskopsössä. Majapaikkanamme oli metsäystävien kautta tutuksi tullut Gästgiveri Andrea. Mainio paikka rantoineen, metsineen, kanoineen, vattupensaineen ja hulppeine tiloineen! Sekä lapset että aikuiset viihtyivät.
Eilen, joululoman jälkeen Uotilla alkoi viides kuukausi päiväkodissa. Enää päiväkodin portilla ei ole havaittavissa vastaavaa jännitystä kuin elokuun lopussa, mutta yhä katselen joskus ikkunasta, kun isi ja Uoti lähtevät aamulla kohti päiväkotia. Hyvin on sujunut, ja nykyään Uoti osaa itsekin kertoa: “Päiväkodissa mukavaa.”
Yksi elämäni metsistä on kapea metsäkaistale lapsuudenkotini takapihalla. Kirjoitin siitä enemmän metsäblogiin. Kuvasin metsää viime marraskuussa yhdellä elämäni kameroista: filminäpsykamera Konica C35 EF3 :lla. Tämän kameran kanssa yllättyy aina! Etsimestä ei näy sama näkymä, mikä objektiivin kautta tallentuu, ja optiikka on sopivasti kehno. Kun yhdistin kameran ominaisuudet vanhentuneeseen mustavalkofilmiin, metsäkin muuttui mystisemmäksi.
Uotilla on kymmenen serkkua. Vanhin heistä on jo 21, mutta samanikäisiäkin serkkuja löytyy. Yhdet pienet sisarukset asuvat Pohjanmaalla. Tuntuu, että se vanhempikin heistä syntyi ihan äskettäin. Ristiäiskuvia ehdin skannata vasta viikko sitten, ja lauantaina se jo täytti kolme! Toki kolmessa vuodessa on tapahtunut paljonkin. Sen todistaa muun muassa marraskuussa isäni luona otettu näpsykuva serkuksista.
