Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Heti, kun kotikulmille jäädytettiin luistelukentät, lähdimme nelivuotiaan kanssa jäille. Kelkan kanssa hän luisteli alusta asti rohkeasti, mutta kerta kerralta homma sujuu paremmin myös ilman tukea. Lisäksi luistelu on sosiaalinen tapahtuma! Uoti on ehtinyt treenata jo kerhokaverin, serkun, naapurin sekä monen muun tutun kanssa. Välillä mukaan ovat pääseet myös isi ja Lyyli.
Luistelun jälkeen voileipä maistuu.
Vähän yli viikko sitten se alkoi. Ensin kuumeessa oli isompi, sitten pienempi. Sairastelusta huolimatta tyypit jaksoivat puuhailla ihmeen paljon. Kavereiden ja ulkoilun puutteessa otettiin kaikki kikat käyttöön: maalailu, askartelu, leipominen, majat, pelaaminen, lastenohjelmat,… Kuvissa osa viikon touhuista taltioituna.
ps. Nyt se on onneksi ohi! Tänään ei enää kellään kuume noussut.
Tein uudenvuodenpäivänä lasten kanssa pikkuruisen eväsretken Roihuvuoren vesitornin juurelle. Silloin oli jo pakkasta, mutta vasta pari hiutaletta lunta maassa. Näissä samaisissa metsissä ulkoilemme toistuvasti, mutta eväät voisin kyllä pakata reppuun useammin.
Helsingin Vuosaaressa on jotain niin kiehtovaa, että olemme Eevin kanssa palanneet sinne useamman kerran kuvaamaan. Kesällä Vuosaari muistuttaa Miamia hiljaiseen aikaan, ja samalla mäntykalliot sitovat sen lujasti koto-Suomeen.
Näitä kuvia viime kesäkuulta skannasin, kun lumi vielä peitti tiiviisti maata. Ne loivat uskoa siihen, että kyllä se kesä vielä tulee.
Viikko sitten olimme Uotin ja Sannan kanssa Hangossa pystyttämässä Sokerileipuri Mata-Mii seikkailee -näyttelyä. Hangossa oli harmaata, hiljaista, mutta silti keväistä. Onneksi avajaisten ja työpajojen lomassa ehdimme käydä kävelyllä. Meri ja rakkolevät tuoksuivat. Hiljaisissa maisemissa törmäsimme kevään ensimmäisiin naurulokkeihin ja västäräkkeihin – ja ihaniin aaltoihin! Ehdimmepä käydä lähtökahveillakin Alan’s Caféssa. Kiitos Hanko!
Viime vuonna kuvasin useamman session aikana muovailuvahahahmoja Sanna Pelliccionin kirjaan Sokerileipuri Mata-Mii seikkailee. Kuvasimme Sannan kotona. Ensimmäisillä kerroilla Uoti nukkui kantoliinassa, kun kuvasin. Joillain kerroilla puolestaan Sannan lapset olivat paikalla. Sanna muovaili sitä mukaa lisää, kun sain kuvattua.
Ensi viikolla kuvia kirjasta ja sen tekemisestä sekä alkuperäiset muovailuvahahahmot voi nähdä Hangon kirjastossa. Ja ovat ne siellä vielä sitä seuraavankin viikon. Tuolta lopusta löytyy Sannan tekemä kutsukin. Se on osoitettu kaikille teille, jotka rakastatte merta, seikkailua, ystäviä, kahvia ja leipomoita. Ja Hankoa. TERVETULOA!
Loppukevennyksenä animaatio Keijo-madosta. Sen tekoon innoitti The Animal Blog, jota olemme Uotin kanssa ryhtyneet seuraamaan. Ja Keijokin on siis Sannan käsialaa. Minä ainoastaan nappasin kuvat.
Pari viimeistä viikkoa on kiitänyt ohi huimaa vauhtia. Hommaa on ollut paljon, ja blogin päivitystahti on hetkellisesti romahtanut. Kirjoitin muun muassa Maailmankauppalehden seuraavaan numeroon jutun sitruspuista. Jutun yhteyteen tulee myös siman ohje. Tulikin tehtyä muutamaan otteeseen simaa. Sitä oli tarjolla myös pääsiäisen aikaan vietetyissä parvekekauden avajaisissa.
Ihastelimme tänään Uotin ja ystäväni Tuiren kanssa hengästyttävän kauniita tulppaaneita ja muita sipulikasveja Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa. Tulppaanien lumo -näyttely viritti mielen pidemmälle kevääseen. Tulppaaneita olisi katsellut enemmänkin, mutta jäipä aikaa ja energiaa hiippailla myös kasvihuoneiden rauhassa – ja Uoti ehti löytää altaat!
Turun suunnalle reissasimme näiden ihanaisten vuoksi. Kiitos Mai ja Kaisla – olipas mukavaa!
Hurautimme perjantaina Uotin kanssa bussilla Turkuun. Reissun varsinainen tarkoitus oli kyläily Kaarinassa, mutta aluksi pörräsimme muutaman tunnin Turun keskustassa. Viimeinkin tutustuminen kotoisaan Kirjakahvilaan, pyryä Aurajokivarressa sekä leikkejä kirjastossa. Pidempäänkin siellä olisi turistina viihtynyt. Olkaa siis varuillanne Turku ja turkulaiset – me palaamme vielä!
