1/52: Vuoden ensimmäisen päivän aamu

Olen pitkään laiminlyönyt tavallisen arjen kuvaamista. Siitäpä sain itselleni tavoitteen vuodelle 2020. Aion kuvata viikoittain arkea edes vähän ja laittaa yhden tai muutaman arkikuvan myös blogiin. Katsotaan, kuinka käy!

Alkajaisiksi kaksi kuvaa vuoden ensimmäisen päivän aamukahvilta.

Näpsykuvia viikon varrelta

Olemme saaneet suurimman osan ryöstön jälkiselvittelyistä tehtyä, ja arki on rullannut varsin normaalisti. Nyt olen saanut ystävän vanhan järkkärin käyttöön, mutta vielä menneen viikon kuvasin lasten pokkarilla. Tässä muutama näpsy viime viikolta.

Maanantaina 18.6. esikoinen on toipilaana kotosalla. Illalla hän jaksaa omaan pihaan hetkeksi leikkimään:

Tiistaina 19.6. kuopus haluaa päiväkodin jälkeen potkupyöräillä lähikahvilaan. Nykyisin hän säännöllisesti piiloutuu kuvaustilanteessa:

Torstai-iltaisin esikoinen käy kaverinsa kanssa karatetunneilla. Pikkusisko yleensä tyytyväisenä saattelee ja hakee karatekat:

Saamme juhannusviikonlopuksi ystävän Suomesta kylään. Perjantaina 22.6. syömme aamiaista yhdessä:

Lauantaina 23.6. käymme kaupungilla, ulkona syömässä ja matkaamme vielä bussilla Cadbury World:iin eli sulkaamaailmaan. Kun ei ole kiirettä ja aurinko paistaa, myöhässä olevan bussin odottelu ei haittaa:

Lauantai-illan ateria – uudet perunat kevätsipulikastikkeella – tuo ripauksen juhannustunnelmaa:

Sunnuntaiaamupäivien raukeus

Kuopus herää, huutaa äitiä. Onneksi kello on jo melkein seitsemän. Menemme olohuoneen sohvalle. Lapsi valitsee ohjelman tietokoneelta. Luen kirjaa, katson toisella silmällä ohjelmaa. Alan keittää kahvia. Otan aamiaistarpeita esille. Myös esikoinen herää. Syömme aamupalaa yhdessä. Lapset nopeasti, minä hitaasti.

Lapset lähtevät vielä hetkeksi katsomaan ohjelmaa, sen jälkeen omiin leikkeihinsä. Hörpin rauhassa kahvia ja jatkan kirjan lukemista.

Kun puoliso herää, syömme toisen kierroksen aamiaista. Lapset jatkavat leikkejä, minä ja puoliso siivoamme keittiön. Lopulta vaihdamme yöpuvut päivävaatteisiin ja valmistaudumme ulos.

Aiemmin, ja välillä yhä nykyäänkin, muutun kymmenen maissa levottomaksi, ellemme vähintään suunnittele lähtöä ulos tai aloittele jotain muuta aktiviteettia. Olen kuitenkin harjoitellut hillitsemään itseäni. Viikossa voi olla ainakin yksi aamupäivä, jolloin en hoputa ketään mihinkään – en edes itseäni.

Kun lapset ärsyttävät

Säännöllisesti ihmettelen sitä, miten nuo ihanat lapset, jotka ovat minulle rakkaimpia maailmassa, voivat olla myös niin käsittämättömän ärsyttäviä. Ja tiedän, etten todellakaan ole ainut vanhempi, joka näin kokee. Itseäni alkaa ketuttaa usein samoissa tilanteissa. Kuopus ei halua syödä ja haluaa vessaan sekä vaihtamaan vaatteita, kun itselläni on aamiainen vielä täysin kesken. Lopulta palaan juomaan jäähtynyttä kahvia.

Jos kuuntelemme aamupalalla musiikkia, esikoinen ei keskity syömään, vaan jorailee suurieleisesti musiikin tahtiin. Ihan söpöäkin toki, mutta toistuvana ohjelmanumerona se saa otsalohkoni tykyttämään.

Ikuinen ongelma on kiireiset lähtötilanteet tai jos jompi kumpi lapsista on väsynyt, kun on aika lähteä kohti koulua. Ja jos muuten on puitteet kunnossa, toinen lapsista saattaa huvikseen ärsyttää toista (ja siinä samalla lopulta minua).

Hermostun myös herkästi, jos lasten leikit eivät suju. Tilanteita on monia. Isompi pitää lelua niin ylhäällä, ettei pienempi yllä. Yleensä hän vielä juoksee samalla täysiä karkuun huutava pikkusisko perässään. Tai pienempi ottaa lelut isoveljen kädestä, ruttaa hänen piirustuksensa ja hajottaa legorakennelmat. Itse saa olla koko ajan välissä setvimässä ja muistuttamassa jakamisesta, vuorottelusta sekä asioiden sopimisesta huutamatta. Ja sitten yht’äkkiä he touhuavatkin pitkiä aikoja tyytyväisenä yhdessä tai rinnakkain, ja ihmettelen, miksi taas menetinkään hermoni heidän kanssaan.

 

 

Ruokapäiväkirja

Päätin elokuun viimeisen päivän ajan kuvata kaikki syömämme ateriat. Unenpöpperössä unohdin kuvata aamiaisen, mutta tuli se osittain ikuistettua, kun Lyyli söi puuroannoksensa loppuun aamupäivän välipalana klo 9.21:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Lounaalla eilistä härkäpapumakaronilaatikkoa klo 11.02:

Ruokapäiväkirja

 

Lyylin nukahdettua päikkäreille kahvia, keksiä ja tietokonehommia klo 11.56:

Ruokapäiväkirja

 

Välipalalla ruusunmarjakiisseliä ja sämpylää pestolla klo 14.02:

Ruokapäiväkirja

 

Jäämme Uotin päiväkodin jälkeen ulkoilemaan. Lapset saavat lisäenergiaa myslipatukoista klo 16.01:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Ruoka on valmistumassa. Lyyli vaatii juustopalaa klo 17.22:

Ruokapäiväkirja

 

Linssikeitto vihdoin lautasilla. Jouni on työmatkalla, ja joudumme syömään ilman isiä klo 17.36:

Ruokapäiväkirja

 

Jälkiruuaksi kotitekoiset mehujäät klo 17.48:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Lyylillä on aina ensimmäisenä nälkä. Iltapalalautaset valmiina klo 20.03. Poikkeuksellisesti lautasella myös juuri ruokapiiristä haetut pikkumunkit:

Ruokapäiväkirja