Pääsiäinen meni, uhma pysyy

Meillä asuu uhmaikäinen. Temperamenttinen hän on ollut syntymästään saakka, mutta aika tarkalleen kaksivuotissyntymäpäivänä kunnollinen oman tahdon opettelu alkoi. Tietyt asiat ovat päivittäin hankalia. Esimerkiksi hampaat joudumme välillä pesemään väkisin. Pientä apua tuo palkitseminen: hyvin menneen hammaspesun jälkeen saa liimata tarran.

Myös lähtötilanteet ovat säännöllisesti hankalia – etenkin, jos on kiire johonkin. Isoveli pitäisi viedä kouluun. mutta pukeminen ei onnistu millään. Täytyisi löytää toinen paita, saada tietty lelu mukaan, jne. Ja vielä vaikeampaa on, jos lähdön hetkellä on nälkä tai väsy. Tällaisissa tilanteissa vain puen lapsen väkisin ja kiinnitän hänet kantoliinaan tai pyörän istuimeen. Onneksi tämä temperamenttinen kaksivuotias on perusluonteeltaan myös joustava. Muuten hermomme olisivat liikaakin koetuksella.

Kiikkuvaa kirjapyllyä kirjoittava Maija on listannut kirjoja uhmaikäisille. Me olemme Maijan esittelemistä kirjoista saaneet käsiimme yhden: Kastehelmi Virtanen ja oma tahto. Siitä poimin itselleni vinkin, että joissain hankalissa tilanteissa saattaa auttaa, kun tarjoaa muutaman vaihtoehdon, joista saa valita.

Varjoja, puuroa ja hammasharjoja

Yhtenä aamuna huomasin seinässä kauniita valoja ja varjoja. Samalla muistin kauan sitten kuvaamani varjokuvat mun ja Jounin ekasta yhteisestä kodista. Negatiivilta löytyi myös omakuva aamupuuron äärellä sekä hammasharjakuva. Sen innoittaman kuvasin myös nykyisen hammasharjakokoonpanon.
Rautalammintien koti, syksy 2008.
Rautalammintien koti, syksy 2008.
Rautalammintien koti, syksy 2008.
Rautalammintien koti, syksy 2008.
Roihuvuorentien koti, syksy 2013.
Roihuvuorentien koti, syksy 2014.
Roihuvuorentien koti, syksy 2014.