Matkustamme junassa EC9 Hampurista Kölniin. Olemme heränneet majapaikassa klo 5.15, että ehtisimme klo 6.46 lähtevään junaan. Eilen jo ostimme kassillisen eväitä. Asemalta vielä nappasimme mukaan aamukahvit, mehua ja korvapuusteja muistuttavat Franzbrödchenit. Kiidämme läpi Saksan maaseudun. Olemme nähneet auringon nousevan usvaisten peltojen ylle. Väsyttää ja välillä kiukuttaa. Ja jo seuraavassa hetkessä onkin leppoisaa. Kuopus nukkuu (viimein) ja puoliso piirtää esikoisen selkään kuvia.
Nyt on interrailireissumme viimeinen matkapäivä. Kölnissä vaihdamme junaa, jotta pääsemme Brysseliin ja sieltä edelleen kanaalin ali takaisin Englantiin. Vaihtoaikaa pitäisi olla sen verran, että ehdimme nähdä Kölnin mahtipontisen tuomiokirkon.
Eilen meillä oli lepopäivä Hampurissa, mutta muuten olemme taittaneet matkaa sen verran rivakkaan tahtiin, että emme ole juuri ehtineet pyöriä kaupungeissa turisteina. Lähinnä asemanseudut ovat tulleet tutuiksi.
Väsyhetkiä lukuun ottamatta matkaaminen lasten kanssa junissa on sujunut hyvin. Lapset ovat piirrelleet, tehneet puuhakirjoja, leikkineet, pitäneet leikkikoulua, evästelleet, katsoneet tabletilta ohjelmia ja pelanneet korteilla. Välillä olemme vain jutelleet, katsoneet maisemia tai keksineet vitsejä. Kuopukset bravuurit ovat seuraavankaltaisia: “Miksi porkkana kävelee? Koska hän on menossa leikkipuistoon.” Matkalle sattuneet muutamat laiva- ja lauttamatkat ovat olleet lapsille mukavaa vaihtelua – etenkin diskoilu Ville Viikingin kanssa.
Suomessa esikoinen itki, ettei hän jaksa matkustaa junalla takaisin kotiin. Reissaaminen on kuitenkin sujunut hyvin. Heti alkajaisiksi mukava yllätys esikoiselle oli, kun matkalla Luulajasta Tukholmaan hän tutustui uusiin kavereihin lepovaunussa.
Itselleni junalla matkaaminen on luontevaa. Tällä interraililla olen kuitenkin hieman turhautunut myöhästeleviin juniin. Lähes jokaisena matkapäivänä joku juna on ollut niin reilusti myöhässä, että jatkoyhteydet ovat menneet uusiksi ja olemme päässeet kohteeseen perille paria tuntia myöhemmin. Yksin tai aikuisten kesken se ei niin haittaisi, mutta lasten kanssa on uuvuttavaa suunnata majapaikkaan iltamyöhään.
Jos joskus lähdemme reilaamaan uudestaan, aion suunnitella päivämatkat lyhyemmiksi ja jättää väleihin enemmän lepopäiviä. Tänä iltana tuntuu hyvältä päästä taas lepäämään omassa kodissa.
