Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takanapäin. Viikon kohokohtia olivat mummin kyläily, naapureiden rakentama lumilinna, ystävien tapaaminen sekä luistelu. Nyt on vesisade jo ehtinyt sulattaa lumilinnaa, mummi on palannut monta päivää sitten kotiinsa eikä luistelukenttäkään taida olla kunnossa. Me vietämme kuitenkin sellaista kuherrusaikaa Suomen talven kanssa, etteivät nuoskalumi ja kaduille syntyvät lätäkötkään haittaa.
Joulun ja uuden vuoden aikaan podin ikävää Suomeen. Ilmastosyistä yritän välttää lentämistä, mutta ikävän myötä päädyin varaamaan minulle ja lapsille lennot Suomeen koulujen lomaviikolle. Viime viikolla h-hetki koitti. Emme ehtineet kokea kaikkia asoita, joita kaipaamme, emmekä tavata kaikkia ihmisiä, joita ikävöimme. Paljon ihania juttuja ja kohtaamisia viikkoon kuitenkin mahtui. Muun muassa seuraavat.
Lumi. Lapset hihkuivat jo lentokoneen ikkunasta: “Lunta, lunta!” Tikkurilan asemalla tarjoutui ensimmäinen mahdollisuus lumessa möyrimiseen, ja seuraavana päivänä lumileikit jatkuivat Seinäjoella serkkujen kanssa.
Marjakeitot. Laiska kiisselin ystävä kiittää, kun valmista marjakeittoa voi ostaa kaupasta eikä aina tarvitse keittää sitä itse. Sopii hyvin myös evääksi!
Luistelu. Pääsee Englannissakin joissain paikoissa luistelemaan, mutta ei ilmaiseksi (en ainakaan minä tiedä) eikä meidän kodin lähellä.
Sauna. Tietenkin.
Uimahallit. Etenkin pukuhuoneet ja pesutilat. Suomessa vaatteet voi riisua suoraan kaappiin ja sen jälkeen viillettää alasti pesutilojen puolelle. Hyvästi säätö puku- ja suihkukoppien kanssa!
Sukulaiset ja ystävät. Vaikka monta läheistä jäi näkemättä, ehdimme tavata ilahduttavan monta sukulaista ja ystävää. Kuvissa näkyy vain osa kaikista ihanista tyypeistä, joiden kanssa vietimme Suomessa aikaa.
Lomaviikko oli tepsivä hoito Suomi-ikävään. Kotiinkin oli sen jälkeen mukava palata.
Isäni ja hänen vaimonsa olivat meillä juuri kylässä kolme päivää. Kun ennen vierailua kysyin lapsilta, mitä he haluavat ukin ja Nannan kanssa tehdä, vaustaus oli selvä: käydä leikkipuistoissa. Mieltäni lämmittää, kuinka lapset nauttivat aivan tavallisista jutuista. Heti ensimmäisenä päivänä kävimme lähipuistossa, ja eilen kuopus pääsi erityistoivomuksensa mukaisesti leikkipuistoon ukin kanssa kahdestaan. Hän pakkasi onnellisena eväät reppuun ja vilkutti hyvästiksi. Tunnin kuluttua puistosta palasi kotiin tyytyväinen lapsi ja ukki.
Se, mitä lapset eniten tuntuvat kaipaavan Suomesta, on isovanhemmat. Kun soittelemme isoäideille ja -isille, sen jälkeen kuuluu usein kysymys: “Milloin voin mennä mummin (tai papan tai ukin) luo kylään?” Nyt kesälomalla olemme vierailleet jokaikisen isovanhemman luona. Puolison puolelta lapsilla on myös kaksi isomummoa. Heitäkin ehdimme käydä moikkaamassa. Isovanhempien luona viihtyisi pidempäänkin, mutta kiva oli ehtiä tämänkin verran. Juuri nyt nautimme viimeisistä hetkistä Maisa-mummin kotona. Samalla, kun kirjoitan tätä, kuopus torkkuu mummin sohvalla ja esikoinen juttelee terassilla mummin kanssa.
Isomummon luona Tervolassa:
Toisen isomummon luona Haaparannalla:
Mummon ja papan tykönä Tervolassa:
Ukin ja Nannan kesäpaikassa Vimpelissä:
Ja viimeisenä mummin luona Seinäjoella:
Saimme viime viikolla kuulla, että Jounilla alkaa helmikuun alussa työt Birminghamin yliopistossa. Aiomme muuttaa koko perhe. Järjesteltävää tuntuu riittävän, ja aikataulu on tiukka. Moni on onneksi tarjonnut apuaan. Ukki ja Nanna ajoivat Seinäjoelta meitä auttamaan. Kuskasimme heidän autollaan tavaraa kierrätykseen, ja lähtiessään he ottivat muistotavaroita Pohjanmaalle säilytykseen. Lapset olivat onnessaan lisäsyleistä, leikkiseurasta ja ekstrahuomiosta. Kuluu tovi ennen kuin Lyyli pääsee seuravan kerran syömään paahtoleipää ukin syliin.
Mummi tuli kylään ja käski minut ja Jounin ulos kahdestaan. Meillä olikin eilen Jounin työpäivän jälkeen treffit kalliolaisessa ravintolassa nimeltään Loung3. Edellisestä yhteisestä illasta kahdestaan oli vierähtänyt aivan turhan paljon aikaa. Nautin hyvästä ruuasta ja juomasta, mutta parasta oli se, kun sain rauhassa keskustella oman rakkaan kanssa jo ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.
Vietimme pitkän viikonlopun Tervolan mummolassa. Lapista löysimme lunta, pyryä, pakkasta ja pohjoista valoa.
Yöjuna toi meidät Tervolaan. Matka Helsingistä tänne on sen verran pitkä, että tapaamme harmillisen harvoin isovanhempia. Lapsilla oli jo kova hinku tapaamaan mummoa ja pappaa sekä touhuamaan mummolajuttuja. Aika paljon jo yhdessä päivässä ehdimme, ja onneksi on vielä monta jäljellä. Kaikkein pienimpään serkkuunkin ehtii siis tutustua rauhassa lisää.
Uotilla on tämä viikko kerhosta lomaa. Sen innoittamana varasin junaliput, pakkasin rinkan ja suuntasin lasten kanssa Seinäjoelle. Tänään vaihdoimme majapaikkaa mummin luo, mutta ensin yökyläilimme ukilla ja Nannalla. Ukin kanssa pulkkailimme eilen paikkakunnan suurimman nyppylän, Joupikskan, rinteillä, ja kaikissa mahdollisissa väleissä lapset houkuttelivat Nannaa ja ukkia leikkimään.
ps. Toisin kuin kuvat ehkä antavat ymmärtää pysyttelimme rinteessä ainoastaan pulkkailijoille sallitulla alueella.