Joulunajan päiväkirja

22.-23.12.2018

Rakas päiväkirja. Koko perhe on joululomalla. Teemme joulukoristeita sekä leivomme ja koristelemme pipareita. Lapset leikkivät keskenään ihmeen sopuisasti. Aatonaattoiltana käymme pimeän tultua lähipöpelikössä taskulamppuseikkailulla. Minä viihtyisin kauemminkin, mutta lapsia alkaa pelottaa.

24.12.2018

Rakas päiväkirja. Nyt on vihdoin se lasten kauan odottama joulu. Syömme riisipuuroa lounaaksi, suklaakakkua sekä joulupipareita välipalaksi ja meille tärkeimpiä jouluruokia päivälliseksi. Jouluruokailun jälkeen meille ilmestyy pikkuruinen joulupukki, joka jakaa muutaman paketin minukuusen alta. Illalla jätämme kuusen alle herkkulautasen oikeaa joulupukkia varten, sillä kuten kuopus sanoo: “Real Santa comes in the night.”

25.12.2018

Rakas päiväkirja. Esikoinen saa lahjaksi oman kännykän. Ei sillä voi vielä soittaa, mutta YouTube, sähköposti, pelit ja kamera toimivat. Kun iltapäivällä menemme lähipuistoon, saa esikoinen ottaa puhelimellaan valokuvia. Hänelle siis kiitokset kuvasta, jossa minä ja kuopus kävelemme lätäkössä. Sisällä kynttilöiden palaessa ja glögiä siemaillessa mieli virittäytyy joulutunnelmaan, mutta ulkona ei tunnu lainkaan talviselta.

26.12.2018

Rakas päiväkirja. Lapsilla ei enää leikit luista. Koko ajan tulee riitaa. Onneksi olemme sopineet toisen suomalaisen perheen kanssa lounastreffit pubiin. Mieliala kohenee heti, kun bussi nytkähtää matkaan. Pubi on kodikkaasti sisustettu: takkoja, nojatuoleja ja joulukuusia. Ruokailun jälkeen jatkamme vielä yhdessä puistoon ja ystäväperheen luo kyläilemään.

27.-28.12.2018

Rakas päiväkirja. Lasten kaveri on tulossa yökylään. Aamuyhdeksästä asti he laskevat, kuinka kauan on vielä siihen, kun ystävä saapuu. Siivoamme kotia, huollamme pyöriä ja keksimme mahdollisimman paljon touhua, että lapset jaksaisivat odottaa yökyläilyä. Voi sitä riemun määrää, kun ystävä saapuu! Illalla uni ei meinaa millään tulla, kun lapset ovat yliväsyneitä ja kierroksilla pyjamabileiden jäljiltä. Onneksi aamulla uni maistuu normaalia pidempään ja leikit jatkuvat siitä, mihin ne jäivät.

Vinkkejä aineettomaan joulun odotukseen

Pidän monista jouluun liittyvistä jutuista kuten kynttilöistä, glögistä, piparkakuista, tortuista ja joulumusiikista. Oikeastaan ainut juttu, joka joulussa herättää ahdistusta, on siihen liittyvä kulutuksen ja tavaran määrä. Myönnän, että en itsekään osaa täysin olla antamatta lahjoja, mutta olen vähentänyt lahjottavien määrää ja heille yritän antaa jotain tarpeellista tai aineetonta. Eräänä vuonna annoin monelle lahjaksi yhteisen retken, ja yhtenä jouluna sain itse puolisolta lahjakortin, jolla sain kymmenen hartiahierontaa häneltä. Vinkkejä aineettomiin lahjoihin olen löytänyt HSY:n Annajotainmuuta.fi-sivustolta sekä Älä osta mitään -päivän nettisivuilta. Joskus olen antanut lahjaksi myös metsiensuojelua, palan ikimetsää tai Toisenlaisen Lahjan.

Tänä vuonna ilahduin, kun sattumalta törmäsin Ipanaisen nettisivuilla aineettomaan Ihanien yhteisten juttujen joulukalenteriin. Päätin heti, että kokeilemme sitä tänä jouluna. Aineettomaksi joulukalenteriksi voin tämän sijaan tai lisäksi suositella myös Tuutikki Tolosen ja Liisa Kallion kirjaa Joulusatuja, jossa on lyhyt satu joulukuun jokaiselle päivälle.

Täällä Englannissa joulukoristeet sun muut tuntuvat vyöryvän kauppoihin vielä aiemmin kuin Suomessa. Heti Halloweenin mentyä tai jo lokakuun puolella hyllyt ovat yht’äkkiä pullollaan joulutavaraa. Ihmiset valmistautuvat jouluun myös hyvissä ajoin – osa hyvinkin näyttävästi. Itse pyörittelen silmiä mahtipontisille ulkovaloille ja -koristeille, mutta lapset bongaavat niitä katukuvasta mielellään. Onneksi he eivät ole alkaneet vaatia meille vastaavia vaan tyytyvät lumihiutaleisiin, tontturivistöihin ja muihin vastaaviin itse tehtyihin koristeisiin.

Hyvää joulun odotusta kaikille! Ostamista vähemmän, läsnäoloa enemmän – jookosta?!

 

Kuulumisia ja tavoitteita uudelle vuodelle

Olen viime aikoina potenut ikävää Suomeen. En vain käymään vaan kokonaan takaisin. Myös kuopus itkeskeli joulun alla, että hän haluaa takaisin vauvaksi Suomen kotiin.

Olemme ehtineet asettua tänne hyvin, tutustuneet moniin mukaviin ihmisiin ja oppineet katsomaan maailmaa hieman uusin silmin. En siis kunnolla ymmärrä, mistä moinen ikävä kumpuaa. Toki Suomessa asuvia läheisiä on ikävä, mutta silti! Ehkä joulu heräättää tunteita alitajunnasta. Minä ja kolmivuotias kaipaamme jotain, mitä meillä on ollut jouluna Suomessa, mutta mitä emme löydä täältä. En osaa sitä kunnolla nimetä. Se ei ole vain ihmisten kaipuuta vaan myös jonkun muun suomalaisen joulutunnelman ikävää.

Joulun pyhien jälkeen ikävä on laantunut. Meidän on tarkoitus olla täällä vielä yli vuosi, enkä halua käyttää sitä aikaa ikävöintiin. Olen alkanut miettiä tulevaa vuotta. Haluan, että siitä tulee hyvä vuosi.

En uskalla tehdä varsinaisia uudenvuoden lupauksia, mutta ajattelin silti kirjata ylös joitan tavoitteita tulevalle vuodelle:

1. Haluan kertoa puolisolle ja lapsille useammin, että rakastan heitä. Teen sitä kyllä nykyäänkin, mutta liian harvoin. Miksi suomeksi onkin välillä niin vaikea sanoa: “Minä rakastan sinua”. Ihailen täkäläisten tapaa huikata lapsilleen koulun ovella: “Have a nice day! Love you!” (eli “Mukavaa päivää! Rakastan sinua!”).

2. Yritän antaa puolisolle ja lapsille enemmän hyvää palautetta. Etenkin puolisolle huomauttelen välillä liikaakin minua ärsyttävistä asioista enkä kehu tarpeeksi sitä, mistä hänessä ja hänen tekemisissään pidän. Toki negatiivisiakin juttuja saa ja pitää sanoa ääneen, mutta vastapainona pitää olla enemmän hyvää palautetta. Eikös paljon puhuta, että yhä ikävää asiaa kohden on kerrottava kaksi hyvää?!

3. Pidän yhtä hyvää tai parempaa huolta itsestäni. Puoliso on siitä ihana, että saan hyvin omaa aikaa, kun sovimme siitä yhdessä. Hän tulee aikaisemmin töistä kotiin, kun haluan ehtiä joogaan. Aion yhä käydä säännöllisesti joogassa. Yritän muistaa myös useammin lähteä yksin pienelle kävelylle, pyöräilemään tai muuten ulos liikkumaan ja päätäni tuulettamaan.

4. Luen enemmän. Olen parina viime vuonna lukenut naurettavan vähän. Luen päivittäin toki kirjoja ääneen lapsille, mutta itse luen vain satunnaisesti. Ennen olin ahkera lukija ja pidin ohjenuorana Pentti Saarikosken runon pätkää: “kirjat auttavat meitä orientoituvaan muuttuvassa maailmassa ja luomaan oman henkilökohtaisen käsityksemme asioista”. Nyt, satunnaisten urakriiseilyjen sun muiden lomassa, orientaatioapu olisi enemmän kuin tarpeen!

Monta muutakin tavoitetta on mielessä. Haluaisin pitää parempaa huolta maapallosta, kokeilla jotain uutta asiaa, selkiyttää urasuunnitelmia, telttailla enemmän ja niin edelleen, mutta niiden toteuttaminen ei ole juuri nyt niin jäsentyneenä mielessäni. Jos onnistun parantamaan noita neljää ensimmäistä kohtaa vuoden aikana, olen tyytyväinen. Jos muitakin tavoitteita täyttyy, vielä parempi. En aio tästä stressiä ottaa. Täkein tavoite kuitenkin elämässä mielestäni on, että osaisin olla paremmin läsnä tässä ja nyt.

Alkavan joululoman tunnelmia

Eilen puoliso oli jo joululomalla ja esikoinen viimeistä päivää koulussa ennen lomaa. Koulussa oli Christmas jumper day, ja olin ostanut Uotillekin kirpparilta jouluisen neuleen.

Pyöräilin esikoisen kanssa kahdestaan koululle ja yksin koululta kotiin. Sain rauhassa kuvata maisemia.

Päivä oli sumuisen kostea. Hyvin tyypillinen englantilainen talvipäivä siis. Poluilla ja sivukaduilla oli pysähtynyt tunnelma. Kuopus sai toiveensa mukaisesti isin mukaan kerhoon. Menimme alkumatkan bussilla, loppumatkan kävellen. Katselimme ikkunoiden läpi näkyviä joulukuusia ja muita joulukoristeita.

Kerhon jälkeen päätimme eks’tempore mennä lounaalle pubiin. Kotoisassa pubissa alkoi kyllä tuntua lomalta!

Ensimmäistä kertaa puolisokin pääsi mukaan hakemaan esikoista koulusta. Täällä lapset saavat koulusta pienet lahjat! Lisäksi Uoti sai koulukaverilta myöhästyneen synttärilahjan. Tyytyväisin mielin hän siis päätti syyslukukauden. Evästelimme koulun hiljentyneellä pihalla ja pyöräilimme sitten kotiin tekemään jouluvalmisteluita.

Tarkoituksenamme on viettää rento ja iloinen joulu, johon ei kuulu turhaa pingottamista. Sellaista toivon myös kaikille teille!