Vegaanisia terveisiä Britanniasta

Vegaaninen ruoka tuntuu nyt tammikuussa olevan erityisesti pinnalla, kun tämän vuoden vegaanihaaste käynnistyi ja Briteissäkin vietetään Veganuarya. Olemme pitkään syöneet vegaanipainotteisesti, mutta osallistuttuani viime vuonna vegaanihaasteeseen, sain muutettua omia ruokailutottumuksia entistä vegaanisemmiksi. Löysin muutaman kelvollisen vegaanisen juustonkorvikkeen ja sain vieroitettua itseni turkkilaisesta jugurtista.

Englannissa olen haikaillut muun muassa nyhtökauran, härkiksen ja vihisten perään, mutta toisaalta olen löytänyt joitain tuotteita, joita tulen Suomessa kaipaamaan. Osa näistä saattaa tosin nykyisin löytyä Suomenkin kauppojen hyllyiltä… ja osa on löytynyt aiemminkin, mutta en ole syystä tai toisesta niistä juuri perustanut.

1. Violifen vegaanijuusto toimii pitsassa ja lasagnessa, mutta myös sellaisenaan leivän päällä. Minun lisäkseni perheemme kuopus on tykästynyt tähän juustoon. Hän vaatii “kasvisjuustoa” ja syö sitä sellaisenaan.

2. Taifunin feto on fermentoitua tofua, jonka maku muistuttaa fetajuustoa. Se sopii sellaisenaan fetan tilalta salaatteihin, ja tykkään myös viipailoida sitä leivän päälle. Paistettuna feto ei ole mielestäni yhtä hyvää kuin tavallinen tofu.

3. Rebel Kitchenin kookosjugurtti on täyteläisen pehmeää. Se on ihanaa marjojen ja pähkinöiden kanssa tai vaikka letun päällä hillon kera. Valitettavasti en itse voi syödä tätä herkkua kovin usein, koska saan siitä jonkin verran vatsavaivoja.

4. Linda McCartneyn vegaaniset kasvismakkarat ovat meheviä sekä grillattuina että uunissa tai pannulla paistettuina. Nakkikeittoon nämä eivät kovin hyvin sovellu, koska keitettäessä makkaroiden rakenne alkaa hajota. Toisaalta lihapullakeittomainen lopputulos ei sekään ole hassumpi.

5. Taifunin Veggie Barbecue -nakit ovat täällä Englannissa olleet suosikkinakkejani keitoissa, koska ne pysyvät kasassa. Maussakaan ei ole valittamista.

6. Greggsin Sausage Rolls eli suomeksi makkararullat tai nakkipiilot tulivat vegaanisena versiona Greggsin kahviloihin tämän vuoden tammikuussa. Nämä ovat siis täällä uusinta uutta. Varsinkin lämpiminä makkararullat ovat herkullisia ja jäähtyneinäkin ihan kelvollisia kahvi- tai teekupillisen kaverina.

7. Baked beans tomaattikastikkeessa on minulle ennestään tuttu tuote, mutta en ole Suomessa sille lämmennyt. Kuopus, joka on nirso proteiininlähteiden suhteen, oppi pitämään näistä päiväkodissa. Sen myötä olen ottanut valmiin papukastikkeen meidänkin ruokalistalle. Sitä voi syödä täkäläiseen tyyliin paahtoleivän päällä, ja toimii se esimerkiksi tortillojen täytteenäkin. Papukastikkeen jaksan myös nopeasti lämmittää kuopukselle, jos muut syövät sellaista soossia, joka ei hänelle kelpaa.

8. Hummus on myös tuttu ja hyväksi havaittu vegaanituote entuudestaan, mutta Englannissa valmista hummusta saa lähes joka kaupasta ja vieläpä halvalla. Hummukseen dipatut porkkana- ja kurkkutikut ovat minun ja esikoisen herkkua. Itse laitan hummusta myös leivän päälle sekä tortilloiden ja pitaleipien sisään.

9. Bourbon creams -keksit ovat paikallisia halpiskeksejä, joita saa kaikista kaupoista niiden omalla brändillä. Hinta on samaa luokkaa kuin Suomen halvimmilla Marie-kekseillä. Ja kaikki, joihin tähän mennessä olem törmännyt, ovat myös vegaanisia! Kuopus tulee varmasti haikailemaan näiden kaakaoisten täytekeksien perään Suomessa.

10. Bear Yoyos ovat pelkkää marjaa ja hedelmää. Yhdessä pienessä pakkauksessa on vain kaksi spiraalia sekä keräilykortti. Pakkausmateriaalia on siis liikaakin, mutta sisältö toimii. Näistä onkin tullut yksi meidän lasten suosikkieväistä.

Välipalaongelmia

Ainahan se on mielessä, mitä syötäisiin. Lounaita ja päivällisiä saan ideoitua varsin hyvin, mutta välipalat teettävät jatkuvaa päänvaivaa. Syynä on etenkin sukuni ruokakulttuurille tyypillinen piirre: ruokaa pitää saada vähän ja usein. Varsinkin perheemme pienin tulee nälkäiseksi noin kahden tai kolmen tunnin välein. Suomessa kannoin kassissa aina vähintään maissinaksuja tai riisikakkuja. Täältä en ole vielä maissinaksuja löytänyt, vaikka olen kuullut joidekin kauppojen niitä myyvän. Olemmekin luisuneet välipaloissa hieman epäterveellisempään suuntaan. Nykyään laukussa on yleensä suolakeksejä. Lisäksi kyllä usein myös omenapaloja tai jotain muuta hedelmää tai vihannesta.

Tässä joitain muita poimintoja välipalarepertuaaristamme. Välillä yhä uppoavat riisikakutkin – etenkin jonkun lisukkeet kera.

Paahtoleipää täältä saa kaupasta kuin kaupasta, ja olemme oppineet syömään sitä myös paahtamattomana. Maapähkinävoi ja tahini eivät valitettavasti maistu lapsille eli voi saa luvan kelvata.

Lyylin jugurttisuosikki on maustamaton soijajugurtti hillon kera.

Hedelmäpaloja, rusinoita ja paikalliset keksit.

Olen kohtuullisen herkuttelun kannattaja. Välipalakin saa mielestäni toisinaan olla makea. Kuvissa raparperipiirakkakauden avaus sekä smoothieta.

Lämpimän kelin (jopa melko terveellinen) herkkuvälipala on smoothiesta itse tehdyt mehujäät.

Kaipaisin lisää ideoita etenkin mukaan otettaviksi välipaloiksi. Jos sinulla on vinkkejä, niin kuulisin mielelläni.

Ja nyt lähdenkin tästä pilkkomaan omenoita mukaan.