25/52: Juhannusterveisiä Hakaniemestä

Puluboin ja Ponin kirjat ovat olleet viime aikoina etenkin nuoremman lapsen suosiossa. Koronaeristyksen aikaan lapset kuuntelivat ensimmäiset osat Yle Areenasta. Kun kirjastot taas avautuivat, lainasimme heti uusia osia luettavaksi. Tällä hetkellä meillä on kesken Puluboin ja Ponin tsompikirja.

Kirjojen myötä kuopus on kysellyt, missä oikein on se Puluboin tori ja Minimillan virastotalo. Nyt, kun vietämme kaupunkijuhannusta, päätimme tehdä juhannusaaton pyöräretken Hakaniemeen Puluboin kotimaisemiin. Ja huh huh – en olisi arvannut, että siellä oli niiiiiiiiiin monta muutakin. Piti kytätä jonkin aikaa ennen kuin mahduimme Kahvisiskojen telttaan syömään lullabullaa.

Kun bullat oli syöty ja juhannusostokset tehty, kävimme vielä bongaamassa Kallion virastotalon. Emme nähneet jälkeäkään Minimillasta – emmekä kyllä kestään muustakaan.

Pyöräilyn ja Hakaniemessä seikkailun jälkeen on mukava virittäytyä rauhalliseen juhannuksenviettoon kotosalla. Seuraavana vuorossa on mansikkakakun leivonta.

Hyvää juhannusta! Töttölöö! Moljentes!

Hyviä hetkiä

Tuntuu, että olen viime aikoina valittanut liikaa – milloin vanhenemisesta, milloin liian tylsästä arjesta. Oikeasti minulla ja koko pesueella on pääasiassa kivaa. Siksi päätin poimia reilun viikon ajalta muutamia hyviä hetkiä.

Iltapalaksi jätskiä kynttilän valossa kuopuksen syntymäpäivän iltana. Tämänhän voisi toteuttaa myös jonain ihan tavallisena päivänä, jos kaipaa hemmottelua:

Rauhallista muovailua sunnuntaiaamupäivänä:

Viikonloppuna ulkoilua lähipuistossa kirpeässä, mutta ihanan aurinkoisessa säässä:

Koko muu perhe saateltu töihin, kouluun ja päiväkotiin. Oma kahvi- ja lukuhetki ennen päivän töihin ryhtymistä:

Vaikka aamun lähtö olisi vaikea tai takana olisi huonosti nukuttu yö, niin oma mielialani paranee joka kerta, kun pääsemme esikoisen koulumatkalla autoteiden varsilta niityn ja pusikoiden läpi kulkevalle polulle:

Kylpy keskellä päivää:

Tämän myötä hyvää marraskuun ja viikon loppua! Otan jatkossakin lääkkeeksi pimeyteen näitä samoja juttuja: ulkoilua valoisaan aikaan, kun siihen vain on mahdollisuus, kynttilän valoa iltaisin sekä pientä hemmottelua. Ehkä passais sullekin?!

 

Arkirutiinit rullaavat taas

Olen jatkanut kuvien skannaamista filmiltä. Arki on yhä varsin samanlaista kuin näissä huhti- ja toukokuussa ottamissani kuvissa. Jos emme jaksa tai ehdi lähteä kauemmas ulkoilemaan, lapset touhuavat omassa pihassa. En muista, mitä he leikkivät keväällä, mutta tällä hetkellä suosituin pihaleikki on supersankarikoulu.

Itse alan helposti luoda arkeen rutiineja. Kuopus käy päiväkodissa maanantaista keskiviikkoon. Hän pääsee tuntia ennen kuin haemme esikoisen koulusta. Joskus piipahdamme kotona, mutta maanantaisin käymme yleensä lähitienoon ainoassa kelvollisessa kahvilassa, tiistaisin kirjastossa ja sen jälkeen jossain ulkoilemassa ja evästelemässä. Kahvilassa kuopus syö lähes poikkeuksetta jättimäisen suklaamuffinsin.

Koulun jälkeen pyöräilemme joko suoraan kotiin tai jäämme läheiseen puistoon leikkimään. Aurinkoisella säällä sinne saattaa ajella jäätelöauto, josta aina silloin tällöin ostan lapsille pehmikset. Nyt syksylläkin olemme nähneet jäätelöauton pari kertaa liikkeellä, mutta se ei ole pysähtynyt sopivasti, ja jätskit ovat jääneet ostamatta.

Välillä kyläilemme jonkun kaverin luona tai saamme kavereita meille kylään. Joskus ehdimme ihan pikkuisen harrastaakin. Ihan sopivan leppoisia arkirutiineja, eli näillä mennään!

“Cheese!”

Kevättä ilmassa

Tänä vuonna kevät täällä Birminghamissa on ollut täkäläisittäin melko viileä. Luonto on kuitenkin selvästi valmis kukoistukseen. Heti, kun viimeisin lumi suli, narsissit ja luumupuut avasivat nuppujaan, linnut alkoivat liverrellä ja ensimmäisiin pensaisiin ilmestyi hiirenkorvia. Eilen kuopuksella oli vapaapäivä päiväkoista. Ilma oli aurinkoinen ja paikoin jopa lämmin. Kaupassa käynnin jälkeen teimme puutarhakahvilan omaan pihaan, ja kuopuksen toiveesta pysytytin teltan lepäily- ja leikkipaikaksi. Näköjään onkin hyvä ottaa tilaisuuden tullen ilo irti keväisestä säästä, sillä tänään taas tuuli vihmoo ja lunta tupruttaa.

 

Lähikahvila on luksusta!

Olemme onnekkaita: kotoamme on vain parin sadan metrin matka kahvilaan. Ja vieläpä sellaiseen, josta saa hyvää kahvia, raakakakkuja ja muita herkkuja. Aikamoista luksusta kaltaiselleni kotiäidille! Käyn siellä kolmistaan lasten kanssa, mutta aika usein viikonloppuna käymme kahvittelemassa koko perheen voimin. Tällä kertaa nautiskelimme sunnuntaiaamupäivän kahvit ihanassa Roihuvuoren Riossa.

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Sunnuntaikahvilla Roihuvuoren Riossa

Kuvan minusta ja Lyylistä otti Jouni.

Kahvittelua Seinäjoella

Olen lasten kanssa parhaillaan Seinäjoella sukuloimassa. Äitini luona on tapana kahvitella lounasta seuraavan päiväuniajan jälkeen. Eilen herkuttelimme kakkukahveilla Valkoisen Puun terassilla (oi mitkä kakut!). Tänään puolestaan joimme perinteikkäämmin kahvit äitini terassilla. Uoti ja Lyyli olivat mummin kanssa leiponeet kahvin kaveriksi raparpericrumblea. Ja leikkikahvit katetaan tietenkin monta kertaa päivässä!

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvila Valkoinen Puu

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvila Valkoinen Puu

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvila Valkoinen Puu

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvila Valkoinen Puu

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvittelua äidin terassilla

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvittelua äidin terassilla

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvittelua äidin terassilla

Seinäjoella kesäkuussa 2016, kahvittelua äidin terassilla