Posted on

Mä eka!

Mä oon eka valmis. Mä eka ulkona. Mun vuoro avata ovi. Mä painan eka liikennevaloissa. Mä eka bussipysäkillä. Mun vuoro valita ohjelma. Mä eka kylvyssä. MÄ EKAAAA! ÄÄÄÄÄÄÄÄ!

Hengästyttävää välillä tämä sisarusten kilpailuvietti. Yritämme olla tasapuolisia ja kannustaa siihen, etteivät lapset niin paljoa kiinnittäisi huomiota siihen, kuka on ensimmäinen. Säännöllisissä asioissa on helppo pitää vuoroja. Iltasadun saa kumpikin valita vuoroilloin. Lastenohjelmat he valisevat vuoron perään. Ei niin väliä, kuka päättää ensin, koska kumpikin saa valita yhtä monta. Vanhemman korvaan välillä kuiskaan, että anna pienemmän juosta edellä. Ja tietenkin ohjaamme lapsia toimimaan yhdessä niin, ettei kilpailuasetelmaa edes synny.

Silti lapset välillä kokevat tulleensa sorretuiksi. Silloin lohdutan (vähintään ajatuksissa itseäni), että pitkällä aikavälillä asiat menevät kuitenkin kutakuinkin tasan.

Tuoreimmassa Lapsen Maailma -lehden numerossa (4/2018) käsitellään sisarusten välisiä suhteita roolijaon näkökulmasta. Vaikka jutun perspektiivi on hieman toinen, siinäkin muistutetaan, että lapsia pitäisi kohdella mahdollisimman tasapuolisesti. Jatkakaamme siis sillä tiellä tasapainoillen.

Posted on

Luettuja kasvatusvinkkejä

En ole koskaan ollut ahkera kasvatusaiheisen kirjallisuuden lukija. Ennen lasten syntymää ja esikoisen ollessa pieni kahlasin läpi neuvolasta jaetut Mannerheimin lastensuojeluliiton ikäkausiesitteet (sähköisenä niihin pääsee käsiksi tämän sivuston kautta). Lisäksi luin kirjan kiintymysvanhemmuudesta, lempeästä unikouluttamisesta sekä rennosta vanhemmuudesta, joita voin kyllä suositella, jos nämä aihepiirit kiinnostavat:

  • Tiina Kaitaniemi: Luonnollinen lapsuus
  • Elizabeth Pantley: Pehmeä matka höyhensaarille (The No-Cry Sleep Solution)
  • Tom Hodgkinson: Joutilaat vanhemmat (The Idle Parent)

Suurimmat kasvatusoppini olen saanut vanhemmilta sisaruksiltani sekä läheisiltä ystäviltäni, jotka saivat lapsia ennen minua. Olen heidän kasvatuksestaan poiminut itselle sopivat rusinat pullasta sekä tarvittaessa kysynyt neuvoa. Poimin kuitenkin jatkuvasti ideoita ja tukea omaan kasvatukseen myös eri puolilta tietotulvaa kuten lehdistä, tv-ohjelmista, kirjoista, netistä, blogeista ja muusta sosiaalisesta mediasta.

Nyt haluan jakaa kanssanne kaksi kasvatusvinkkiä, joihin törmäsin hiljattain ja otin ne jossain muodossa käyttöön omassa elämässä.

1. Jos lasta itkettää tai harmittaa, häntä voi vain pitää sylissä niin kauan, että paha mieli menee pois. Näin olen pääasiassa luontaisestikin toiminut, mutta silti olen nyt kiinnittänyt erityistä huomiota, etten esimerkiksi piristä herkuilla ja kasvata lapsista lohtusyöjiä. Tämän vinkin poimin Essi Kummun kirjasta Lasteni tarina.

2. Lapsella on itsemäärämisoikeus muun muassa omaan syömiseen ja pukeutumiseen liittyen. Tästä aiheesta luin Lulastic and the hippyshake -blogista. Blogia kirjoittava Lucy AitkenRead antaa lapsilleen hyvin vapaat raamit. Itse en halua, osaa ja jaksa ihan niin vapaaseen meininkiin heittäytyä, mutta hänen kirjoituksensa innoittamana aloin asennoitua syömis- ja pukeutumispulmiin rennommin. Kannustan kyllä yhä syömään lautaset tyhjiksi, mutta annan helpommin myös jättää ruokaa.

Lisäksi luotan aiempaa enemmän lapsen omaan kykyyn valita hänelle sopivat vaatteet. Etenkin kevyesti pukeutuva kuopus on saanut mennä aiempaa vähemmissä vaatteissa ulos. Olen vain pakannut varalta mukaan vaikkapa lisäpaidan ja hanskat, jotka voidaan pukea vilun yllättäessa. Ainoastaan kuravaatteiden osalta olen yhä tiukka: sadesäällä ne on puettava päälle, vaikka koulukaverit eivät vastaavia käytäkään.