13/52: Step into my office, baby
8/52: Ihana valo
Ihana kevätaurinko paistaa suoraan keittiöön. Pakko kuvata, vaikka ruokailu häiriintyy.
Arjen käynnistelyä
Olemme asuneet uudessa kodissa nyt viikon. Moni tavara ja asia on vielä levällään, mutta kotona olemme alkaneet päästä arkeen kiinni. Aamupalaksi saa taas puuroa, ja muutenkin voimme laittaa sitä ruokaa, mitä haluamme. Tiskaaminen helpottui, kun ostimme tiskinkuivaustelineen. Jääkaappikin saapui viimein, ja tänään sain siirrettyä sinne ulkosäilytyksessa olleet ruuat. Tällaisen suuren muutoksen myötä olen pystynyt tekemään pienempiäkin muutoksia. Ennen keräsin tiskivuoria – nyt tiskaan astiat vähintään kerran päivässä.
Sotkua
Lasten saamisen jälkeen minun on täytynyt tinkiä siisteysvaatimuksistani. Emme vain jaksa ja ehdi siivota sitä tahtia, kun sotkua syntyy. Puhtaat vaatteet kertyvät kasoiksi vierassohvalle, leikkihuoneen lattialla on aina lelut levällään ja tiskivuori tuntuu asuvan keittiössä. Se jollain tavalla lohduttaa, että monet muutkin painiskelevat sotkun kanssa. Tiedän myös, että jotkut onnistuvat pitämään siisteyttä yllä lapsiperhearjessakin. Kyse taitaa olla valinnoista. Priorisoin ulkoilua, ja nyt lämpimillä, aurinkoisilla keleillä sotkua on tavallistakin enemmän. Onneksi se ei tunnu vaikuttavan lasten onnellisuuteen.
Pipareita
Olen aina tykännyt leipoa. Ja aina pitänyt pipareista – tai kekseistä, niin kuin useimmat niitä kai kutsuvat. Myös leipomusten kuvaaminen on kivaa. Kuvista voi piilottaa sen harmillisen sotkun, mikä leipoessa syntyy. Tai sitten voikin kuvata sen sotkun. Näissä kuvissa on Chocochilin vegaanisia maapähkinävoi-banaanikeksejä, joita tein viime viikonloppuna viemisiksi pariin kyläpaikkaan.
