19/52: Kaverisynttäreillä

Tekipä hyvää päästä synttärijuhliin ystävän puutarhaan. Seura, hyvä ruoka, skumppa ja kevät saivat aikaan onnellisen kuplivan olon. Tämän voimalla kohti arkiviikkoa.

Kevättä ilmassa

Tänä vuonna kevät täällä Birminghamissa on ollut täkäläisittäin melko viileä. Luonto on kuitenkin selvästi valmis kukoistukseen. Heti, kun viimeisin lumi suli, narsissit ja luumupuut avasivat nuppujaan, linnut alkoivat liverrellä ja ensimmäisiin pensaisiin ilmestyi hiirenkorvia. Eilen kuopuksella oli vapaapäivä päiväkoista. Ilma oli aurinkoinen ja paikoin jopa lämmin. Kaupassa käynnin jälkeen teimme puutarhakahvilan omaan pihaan, ja kuopuksen toiveesta pysytytin teltan lepäily- ja leikkipaikaksi. Näköjään onkin hyvä ottaa tilaisuuden tullen ilo irti keväisestä säästä, sillä tänään taas tuuli vihmoo ja lunta tupruttaa.

 

Ke-ke-ke-kevät!

Sisäinen kelloni ei meinaa ymmärtää, että täällä on ollut kunnon kevät jo jonkin aikaa. Juuri alkoi huhtikuu, mutta sää ja luonto vastaavat vähintäänkin Etelä-Suomen toukokuuta. Hitaasti heräilen talviunesta. Tiltaltit laulavat joka puolella tilt-talt tilt-talt, nurmikot ovat täynnä kaunokaisia ja koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvat.

Viime aikoina olemme usein matkalla koulusta kotiin pysähtyneet puron varteen välipalalle.

Askel on kevyt kevätkengissä,

pyykit voi taas kuivattaa ulkona,

… ja istutus- ja kylvöpuuhissakin pääsimme vihdoin ja viimein alkuun.

Kai tällaisten kevätjuttujen myötä sisäinen kellonikin kääntyy pikku hiljaa brittien vuodenaikarytmiin.

Metsää ja pokemoneja etsimässä

Täällä on viime aikoina ollut todella keväistä. Sisäinen kelloni on ymmällään, kun ihan hiljattain lähdimme Suomen tammikuusta ja nyt olemme päätyneet ilmastoon, jossa jo maaliskuussa tuntuu toukokuulta. Kaipaan keväthankia, mutta samalla olen tästä lämmöstä ja vihertymisestä onnellinen.

Viime viikolla laitoin yhtenä aurinkoisena iltapäivänä Lyylin kantoreppuun päiväunille ja annoin Uotin pelata kännykällä Pokémonia. Unen ja peli-innostuksen voimalla pääsimme helposti hieman kauempaan puistoon, josta löytyy myös metsäisiä osia. Osa puista ja pensaista oli jo hiirenkorvalla, lapset olisivat heitelleet kiviä puroon tuntitolkulla, eväät maistuivat puunrungolla ja mieleni lepäsi metsäisessä ympäristössä.

Oi vappua ja kevättä!

Vapusta alkoi ainakin täällä Etelä-Suomessa ihan kunnon kevät – tai melkein kesä. Vappupäivää juhlistimme ystäväperheen luona Nummelassa useamman perheen voimin. Lähes koko päivä kului ulkosalla. Hyvää ruokaa, munkkeja, skumppaa, simaa, kesäkanoja, lasten leikkejä ja aikuisten keskusteluja. Ihana kevät!

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Vappu Nummelassa

Lähiretkeilyä

Pääsiäispyhien päätteeksi teimme perheen kesken pikkuruisen retken. Esikoinen on juuri oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Hänen toiveestaan retkikohde valittiin sopivan pyörämatkan päästä. Suuntasimmekin termospulloinemme ja eväsleipinemme kivenheiton päässä sijaitsevaan Marjaniemeen. Meri oli yhä jäässä, mutta muuten tuntui aivan keväältä.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Aina yhtä ihana Suomenlinna

Ystäväni asuu perheineen Suomenlinnassa. Heidän ansiostaan vierailemme säännöllisesti maailmanperintökohteessa. Suomenlinnan miljöö, ystävien koti 1700-luvun rakennuksessa ja lauttamatka kauppatorilta saareen saavat minut tuntemaan kuin olisin ulkomailla. Tämän viikon maanantaina meitä helli lisäksi keväinen auringonpaiste, kun olimme sopineet kolmen ystävän kesken äiti-lapsi-terffit Suomenlinnaan.

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Kyläily Suomenlinnassa

Reissu saattoi olla eräänlainen jäähyväismatka, koska kuun lopussa ystävät ovat muuttamassa toisaalle. Senkin jälkeen saaresta löytyy onneksi tuttuja, ja Suomenlinnaa voi fiilistellä Suokissa asuvan opiskelukaverini Paikka auringossa -blogista.