Välipalaongelmia

Ainahan se on mielessä, mitä syötäisiin. Lounaita ja päivällisiä saan ideoitua varsin hyvin, mutta välipalat teettävät jatkuvaa päänvaivaa. Syynä on etenkin sukuni ruokakulttuurille tyypillinen piirre: ruokaa pitää saada vähän ja usein. Varsinkin perheemme pienin tulee nälkäiseksi noin kahden tai kolmen tunnin välein. Suomessa kannoin kassissa aina vähintään maissinaksuja tai riisikakkuja. Täältä en ole vielä maissinaksuja löytänyt, vaikka olen kuullut joidekin kauppojen niitä myyvän. Olemmekin luisuneet välipaloissa hieman epäterveellisempään suuntaan. Nykyään laukussa on yleensä suolakeksejä. Lisäksi kyllä usein myös omenapaloja tai jotain muuta hedelmää tai vihannesta.

Tässä joitain muita poimintoja välipalarepertuaaristamme. Välillä yhä uppoavat riisikakutkin – etenkin jonkun lisukkeet kera.

Paahtoleipää täältä saa kaupasta kuin kaupasta, ja olemme oppineet syömään sitä myös paahtamattomana. Maapähkinävoi ja tahini eivät valitettavasti maistu lapsille eli voi saa luvan kelvata.

Lyylin jugurttisuosikki on maustamaton soijajugurtti hillon kera.

Hedelmäpaloja, rusinoita ja paikalliset keksit.

Olen kohtuullisen herkuttelun kannattaja. Välipalakin saa mielestäni toisinaan olla makea. Kuvissa raparperipiirakkakauden avaus sekä smoothieta.

Lämpimän kelin (jopa melko terveellinen) herkkuvälipala on smoothiesta itse tehdyt mehujäät.

Kaipaisin lisää ideoita etenkin mukaan otettaviksi välipaloiksi. Jos sinulla on vinkkejä, niin kuulisin mielelläni.

Ja nyt lähdenkin tästä pilkkomaan omenoita mukaan.

 

Ruokapäiväkirja

Päätin elokuun viimeisen päivän ajan kuvata kaikki syömämme ateriat. Unenpöpperössä unohdin kuvata aamiaisen, mutta tuli se osittain ikuistettua, kun Lyyli söi puuroannoksensa loppuun aamupäivän välipalana klo 9.21:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Lounaalla eilistä härkäpapumakaronilaatikkoa klo 11.02:

Ruokapäiväkirja

 

Lyylin nukahdettua päikkäreille kahvia, keksiä ja tietokonehommia klo 11.56:

Ruokapäiväkirja

 

Välipalalla ruusunmarjakiisseliä ja sämpylää pestolla klo 14.02:

Ruokapäiväkirja

 

Jäämme Uotin päiväkodin jälkeen ulkoilemaan. Lapset saavat lisäenergiaa myslipatukoista klo 16.01:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Ruoka on valmistumassa. Lyyli vaatii juustopalaa klo 17.22:

Ruokapäiväkirja

 

Linssikeitto vihdoin lautasilla. Jouni on työmatkalla, ja joudumme syömään ilman isiä klo 17.36:

Ruokapäiväkirja

 

Jälkiruuaksi kotitekoiset mehujäät klo 17.48:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Lyylillä on aina ensimmäisenä nälkä. Iltapalalautaset valmiina klo 20.03. Poikkeuksellisesti lautasella myös juuri ruokapiiristä haetut pikkumunkit:

Ruokapäiväkirja

Pyörällä Kivinokkaan

Kivinokka on yksi Helsingin parhaista paikoista – ainakin minun mielestäni! Kesä alkaa kunnolla viimeistään siinä vaiheessa, kun olen juonut munkkikahvit Maijan kahvilassa. Tänään lastasin lapset ja romppeet pyöräkärryyn ja hurautimme Kivinokkaan. Sympaattinen kioskikahvila oli onneksi auki. Kukko kiekui taustalla ja saimme ruokkia vuohia. Uimarannallekin uskaltauduimme.

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Helsinki, Kivinokka

Kikkarapää

Selailin kuvia kesän ajalta. Jotenkin niistä pomppasivat silmille tuon rakkaan pienen kiharat kutrit! Niitä ei vain raaski leikata.
Kesälomareissu Tervolaan.
Aamun lastenohjelmat.
Kesälomareissu Tervolaan.
Uotin ensimmäinen kasvomaalaus tuliaisena alakerran Aliisan synttäreiltä.