Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Ensimmäinen viikko uudessa kodissa on takanapäin. Viikon kohokohtia olivat mummin kyläily, naapureiden rakentama lumilinna, ystävien tapaaminen sekä luistelu. Nyt on vesisade jo ehtinyt sulattaa lumilinnaa, mummi on palannut monta päivää sitten kotiinsa eikä luistelukenttäkään taida olla kunnossa. Me vietämme kuitenkin sellaista kuherrusaikaa Suomen talven kanssa, etteivät nuoskalumi ja kaduille syntyvät lätäkötkään haittaa.
Se, mitä lapset eniten tuntuvat kaipaavan Suomesta, on isovanhemmat. Kun soittelemme isoäideille ja -isille, sen jälkeen kuuluu usein kysymys: “Milloin voin mennä mummin (tai papan tai ukin) luo kylään?” Nyt kesälomalla olemme vierailleet jokaikisen isovanhemman luona. Puolison puolelta lapsilla on myös kaksi isomummoa. Heitäkin ehdimme käydä moikkaamassa. Isovanhempien luona viihtyisi pidempäänkin, mutta kiva oli ehtiä tämänkin verran. Juuri nyt nautimme viimeisistä hetkistä Maisa-mummin kotona. Samalla, kun kirjoitan tätä, kuopus torkkuu mummin sohvalla ja esikoinen juttelee terassilla mummin kanssa.
Isomummon luona Tervolassa:
Toisen isomummon luona Haaparannalla:
Mummon ja papan tykönä Tervolassa:
Ukin ja Nannan kesäpaikassa Vimpelissä:
Ja viimeisenä mummin luona Seinäjoella:
Mummi tuli kylään ja käski minut ja Jounin ulos kahdestaan. Meillä olikin eilen Jounin työpäivän jälkeen treffit kalliolaisessa ravintolassa nimeltään Loung3. Edellisestä yhteisestä illasta kahdestaan oli vierähtänyt aivan turhan paljon aikaa. Nautin hyvästä ruuasta ja juomasta, mutta parasta oli se, kun sain rauhassa keskustella oman rakkaan kanssa jo ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.
Olin lasten kanssa pitkän viikonlopun Seinäjoella sukuloimassa. Ensimmäinen reissu kesän jälkeen. Tätä ennen en olisi jaksanut, mutta nyt se teki hyvää. Ohjelmaa oli sopivasti. Ehdimme Paukanevan luontopolullekin. Siellä oli vastassa pitkospuut, vesipisaroiden koristelemat oksat ja huumaava suopursujen tuoksu. Ainoastaan Vaasantien hurina hieman häiritsi muutoin lähes erämaista tuntua.
… ja saunaan ja uimaan. Se on yksi kesän parhaista jutuista! Jounilla alkoi jo työt, mutta minä ja lapset olemme viimeisellä kesälomareissulla Etelä-Pohjanmaalla. Seinäjoella uimme Tanelinlammella. Lapset pulikoivat myös mummin takapihalla pesuvadeissa. Löylyjen jälkeen koko porukka laittoi pyyheturbaanit päähän. Eilen illalla uimme ja saunoimme lempimaisemissani Vimpelin Lypsinmaassa Lappajärven rannalla. Vielä tuntuu kesältä!
Olen lasten kanssa parhaillaan Seinäjoella sukuloimassa. Äitini luona on tapana kahvitella lounasta seuraavan päiväuniajan jälkeen. Eilen herkuttelimme kakkukahveilla Valkoisen Puun terassilla (oi mitkä kakut!). Tänään puolestaan joimme perinteikkäämmin kahvit äitini terassilla. Uoti ja Lyyli olivat mummin kanssa leiponeet kahvin kaveriksi raparpericrumblea. Ja leikkikahvit katetaan tietenkin monta kertaa päivässä!
Terveisiä Seinäjoen Kapernaumista äitini luota! Vaikka täällä on märkää ja kuraista, niin tämäniltainen Kapernaumin joulurauhan julistus oli tunnelmallinen. Erityisen iloinen olen siitä, että rauha julistettiin myös alueen fasaaneille, muille eläimille ja puille.
Onpas ollut kiireinen loppukevät ja alkukesä: arjen pyöritystä, juhlia, töitä ja töitä juhlissa. On siihen oheen kaikenlaista muutakin mahtunut. Yksi ihana hengähdys oli toukokuun lopussa Uotin ja äitini kanssa tehty päiväretki Laihian ja Kurikan rajalla sijaitsevalle Levanevan luonnonsuojelualueelle. Kävely suurella avosuolla pitkospuita pitkin sai miettimään, miksi tällaisia retkiä ei tee useammin.
Kun mummi kävi kylässä, Uoti halusi aamuisin mummin viereen “mammimaan”.
