17/52: Itä meidän

Nyt koronarajoitteiden aikana pyörämatkan päässä olevat luontokohteet tulevat tutuiksi. Tänään ninjailimme ja evästelimme Vartiokylän linnavuorella. Tämähän käy myös sivistävästä lähiseutumatkailusta Itä-Helsingissä! Opin nimittäin, että keskiajalla paikka oli puolustusvarustus ja ensimmäisen maailmansodan aikana sinne rakennettiin juoksuhautoja.

ps. Otsikko viittaa Itä meidän -kirjaan, jonka haluaisin jossain vaiheessa omaksi tai lainaan.

Vapaapäivän luontoretki

Puolisolla oli maanantaina töistä ylimääräinen vapaapäivä (täkäläinen bank holiday). Olen jo kauan halunnut viedä hänet retkelle Lickey Hillsin kukkuloille ja metsiin, jotka ovat inhimillisen bussimatkan päässä meiltä. Tuttavaperhe vei minut ja lapset alueelle jo sinä keväänä, kun muutimme Birminghamiin. Ihastuin välittömästi paikkaan, mutta jotenkin emme ole päässeet sinne koko perheen voimin tätä aiemmin. Onneksi nyt tuli tehtyä eväät, selvitettyä aikataulut sekä reitit ja vääntäydyttyä bussiin.

Lähes ensimmäisen polun varressa rapisteli kontiainen. Metsästä löytyi valmiita majoja. Maistelimme karhunvatukoita ja vadelmia. Ja kun saimme kivuttua kukkulan laelle, siellä oli vastassa tuttu linnamainen näköalapaikka (Beacon Hill Toposcope) ja upeat maisemat koko kaupungin ylle.

Retken lopuksi yritimme vielä valloittaa Bilberry Hillin eli “mustikkavuoren”, mutta reitti oli kasvitauteihin vedoten suljettu ja rinteiden metsät hakattu. Takaiskusta huolimatta retkeily kuitenkin virkisti. Unohtuivat taas hetkeksi kotiäidin elämänpiiriin liittyvät – ei yhtään vakavat – murheet.