Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
Eilisen isänpäivän inspiroimana haluan ilmaista kiitollisuuteni siitä, että saan jakaa vastuun lapsista toisen vanhemman kanssa. Meidän perheen tapauksessa toinen vanhempi on isi. Minun ja lasten vuoksi hän on valmis tekemään juttuja, jotka eivät muutoin ole hänelle mieluisia. Vaikkapa lukemaan ääneen lapsille. Ja sitten tietenkin on ne Jounin ja lasten omat jutut: kutittelut, peuhaamiset, yhteiset pelailut sun muut.
Viikonloppuna Jouni sai korjattua rikkinäisen tabletin. Heti kajahti ilmoille kysymys: “Saanko mä pelata?” Aamulla lapset pelasivat sen aikaa, kun siivosin aamupalapöydän. Pelaaminen sujui ilahduttavan hyvin yhdessä! Uoti ja Lyyli ovat vielä sen verran pieniä, että pelaamista ja sen määrää on helppo valvoa. Yleensä laitamme munakellon hälyttämään peliajan päättymisen merkiksi.
Vähän yli viikko sitten se alkoi. Ensin kuumeessa oli isompi, sitten pienempi. Sairastelusta huolimatta tyypit jaksoivat puuhailla ihmeen paljon. Kavereiden ja ulkoilun puutteessa otettiin kaikki kikat käyttöön: maalailu, askartelu, leipominen, majat, pelaaminen, lastenohjelmat,… Kuvissa osa viikon touhuista taltioituna.
ps. Nyt se on onneksi ohi! Tänään ei enää kellään kuume noussut.