Posted on

Perheen kanssa reilaamaan

Tein noin kaksikymppisenä useamman matkan reilaten. Syinä junamatkailuun olivat seikkailunhalu, säästäminen ja oman hiilijalanjäljen minimointi. Noidenkin reissujen jälkeen välttelin ilmastosyistä lentämistä, ja melko hyvin onnistuinkin kunnes muutimme ulkomaille.

Tänä vuonna olen jo kerran lentänyt lasten kanssa Suomeen. Jotta lentämisen määrä ei riistäytyisi käsistä, päätimme tehdä kesälomareissun reilaten. Jos tämä reissu onnistuu hyvin, voimme ehkä tulevaisuudessakin lomailla Euroopassa junaillen. Esimerkiksi puolison kanssa haaveilemme vielä jonain päivänä syövämme pitsaa Italiassa.

Koska meillä ei ole omaa autoa, olemme aina matkustaneet lasten kanssa paljon junalla ja muilla julkisilla. Kuopus reissasi yöjunalla Helsingistä Ouluun alle kuukauden ikäisenä, ja esikoinenkin aloitti junamatkailun parikuukautisena. Varsinaisella interraililla emme ole perheenä aiemmin olleet, mutta syksyllä 2015 matkustimme Kööpenhaminasta Helsinkiin junalla ja laivalla. Karttakuvaa lukuun ottamatta valokuvat ovat tuolta reissulta.

Sopivasti Lapsen maailman kesänumerossa (6-7/2018) oli juttu neljättä reilimatkaa suunnittelevasta Koskisen ja Peltosen perheestä. Otin heti perheen antamat neuvot hyötykäyttöön. Opin, että lasten kanssa matkatessa reitti ja majoittumiset on hyvä suunnitella etukäteen. Pidemmille junamatkoille kannattaa lisäksi varata paikkaliput valmiiksi. Yllättävän monissa junissa paikkalipun varaaminen on myös pakollista. Meidän reissulle tarvittavat paikat olen saanut varattua e-lippuina Rail Planner -sovelluksen sekä SJ:n ja DB:n nettisivujen kautta.

Jo lippuja varatessa olen itsekin oppinut reilimatkan suunnittelusta jotain uutta. Matkabudjetissa kannattaa huomioida paikkalippujen hinnat. Useimmissa junissa paikkavaraukset ovat kohtuuhintaisia, mutta joidenkin erikoisjunien paikat ovat yllättävän kalliita. Esimerkiksi meidän perheeltä pelkän eurotunnelin käyttö kahteen suuntaan maksaa noin 200 euroa Intterrail-lippujen päälle. Reililiput kannattaa myös tilata ajoissa, koska joissain paikkavarauksissa saattaa tarvita lipun numeroa.

Näillä eväillä olemme nyt lauantaina lähdössä eurotunnelin kautta Manner-Euroopan puolelle ja siitä muutaman etapin kautta Suomeen. Pienin täällä jo päivittäin kysyy, koska lähdetään. Pari yötä vielä, mutta tänään tai huomenna voimme jo alkaa pakata.

Emilian pesueen varustelista reilimatkalle:

VIRALLISET
Interrail-liput
paikkaliput ja varausnumerot
passit
eurooppalaiset sairaanhoitokortit
kännykkä
lompakko

VAATTEET
vedenpitävä takki
lenkkarit (ja sandaalit tai kumpparit)
shortsit tai hame
pitkät housut
T-paitoja
pitkähihainen paita
huppari tai villapaita
yöpuku
uikkarit
pyyhe
vaihtoalkkareita
vaihtosukkia
villasukat
lippis tai huivi

VIIHDYKKEET
tabletti
kuulokkeet kaikille
e-kirja
kirjoja
äänikirjoja (Vinkkejä löytyy mm. Kiikkuvan kirjapyllyn postauksesta.)
piirustuslehtiöt
puuhakirja kummallekin lapselle
kyniä
tarroja
UNO-pelikortit
unikaverit
leluja

RUOKAILUTARVIKKEET
juomapullot
retkiaterimet
kestokahvikuppi
pieni puukko
(eväsrasiat)

MUUT VARUSTEET
kamera
vara-akku ja USB-piuha
läppäri
laturit
hygieniatarpeet (hammasharjat, shampoot, rasvat, kuukautissuojat yms.)
nenäliinoja
ensiapupakkaus (särkylääke, laastarit, punkkipihdit, side, desinfiointilaput, kyypakkaus)
kynsisakset
kuumemittari
ompelutarvikkeet

Hmm… Onko jokin turhaa? Tai mitä muuta kannattaisi ottaa mukaan?

Posted on

Hyvä paha automatka Skotlantiin

Viikko sitten lauantaina olimme lähdössä Skotlantiin. Hain Birminghamin keskustasta auton vuokralle. Vasemmalla puolella ajaminen sujui hyvin ja vaihteiden vaihtaminen vasurilla onnistui, mutta auton mittasuhteiden hahmottaminen auton oikealta puolelta oli yllättävän vaikeaa. Heti matkalla perhettä ja tavaroita hakemaan onnistuin kolhimaan auton vasenta kylkeä. Onneksi tilanteessa ei ollut mitään vaarallista. Se sai vain minut hetkeksi hermoheikkoon tilaan. Kun puoliso oli apukuskina, ajaminen luonnistui kuitenkin hyvin. Selvisin niin kolmikaistaisten moottoriteiden jonoissa kuin kapeilla Skotlannin teilläkin. Ja meidän pitkiin automatkohin tottumattomat lapsemmekin istuivat autossa yllättävän kärsivällisesti. Ainakin ensimmäinen tunti tauon jälkeen sujui yleensä sopuisasti ja vasta myöhemmin alkoi kinastelu sekä kuopuksen jatkuva kysely: “Ollaanko jo siellä?”

Ensimmäiset kaksi yötä majailimme Loch Lomondin rannalla. Maisemat olivat kauniit, säät suosivat ja telttapaikka oli aivan järven rannassa. Ihan odotuksiani se ei kuitenkaan vastannut. Esikoinen oli lievässä kuumeessa, lähellä oleva tie oli vilkkaampi kuin olin ennalta kuvitellut ja moottoriveneet sekä vesiskootterit surrasivat järvellä.

Kun jatkoimme ystävien luo Ylämaille Kingussie-nimiseen kylään, esikoisen kuume oli onneksi laskenut. Lapset pääsivät purkamaan energiaansa leikkipuistoon, saunoimme, vaihdoimme kuulumisia pitkän tauon jälkeen ja valloitimme talon takana olevan vuoren.

Hieman arvoimme, jaksammeko ajaa melko pohjoisessa länsirannikolla sijaitsevaan Gairlochiin. Ystävät kuitenkin kannustivat, ja uskaltauduimme matkaan. Gairloch todella oli kaiken ajamisen arvoinen! Lampaat määkivät, kiurut liversivät, meri kohisi ja tuoksui huumaavasti. Aurinko porotti melkein liikaakin. Sands Caravan & Camping Park oli suuri, mutta kaikki teltat, matkailuvaunut, mökit sun muut olivat mukavan hajallaan pienten kumpareiden erottamina. Rauhaa ja yksityisyyttä riitti – myös rannalla!

Ainoastaan aamut olivat tahkeita. Lapset heräsivät liian aikaisin ja väsyneinä, kun teltassa alkoi olla kuumaa ja valoisaa. Kun laitoimme retkikeittimellä aamiaista, he olivat tuskissaan polttiaisista. Patistelimme heitä liikkumaan, mutta pienen kumpareen laellakin polttiaiset kuulemma kutittivat. Esikoinen huusi kilpaa kukon kanssa, ettei halua tällaista enää koskaan.

Kun aamiainen oli syöty ja pääsimme ensin leirintäalueen leikkikentälle ja sen jälkeen meren rantaan, aamun tuska oli jo unohtunut. Hiekka, aallot, simpukankuoret, kivet ja muut olivat oivallista terapiaa. Lämmennyt ilma ja pienoinen tuuli olivat hätistelleet polttiaisetkin pois. Sinne olisin halunnut jäädä pidempään!

Posted on

Miniloma Nottinghamissa

Aloitimme vuoden kahden päivän ja yhden yön mittaisella visiitillä Nottinghamiin. Robin Hoodista tunnettu kaupunki on reilun tunnin junamatkan päässä Birminghamista. Olin kesällä yhden päivän kuvausreissulla Nottinghamissa ja ajattelin, että olisi kiva tuoda joskus koko perhe sinne. Liekö keski-ikäistymisen merkki vai mikä, mutta haaveenani on ollut myös kylpyläloma. Päätimmekin yöpyä hotellissa, josta löytyy allasosasto.

Ilta- ja aamu-uinnit osoittautuivat koko reissun kohokohdiksi. Lapset ehtivät käydä höyrysaunassa ja porealtaassakin ennen kuin henkilökunta tuli muistuttamaan, että täällä ne on tarkoitettu vain yli 16-vuotiaille. Ihan yhtä onnistunut ei ollut vierailumme Nottinghamin linnaan, vaikka sen näyttelyt tarjosivat katsottavaa ja puuhaa kaikenikäisille. Takeille ja laukuille ei meinannut löytyä minkäänlaista säilytyspaikkaa ennen kuin kävin avautumassa henkilökunnalle. Lisäksi lapset alkoivat olla nälkäisiä ja väsyneitä.

Sateisen koleassa säässä Nottingham ei näyttänyt niin idylliseltä kuin aurinkoisena kesäpäivänä, mutta omanlaista kauneutta oli myös sumuisessa kaupungissa. Sateessa emme jääneet kovin kauaksi ihailemaan linnan puutarhasta avautuvia maisemia, vaan suuntasimme lounaalle ja sen jälkeen takaisin kotiin.

Reissun uuvuttama kuopus nukahti jo ennen ruokien saapumista, mutta hänen – kuten meidän kaikkien muidekin – mieli oli virkistynyt. Emme kokeneet mitään valtaisia elämyksiä, mutta kivoja pieniä juttuja kuitenkin, ja sehän riittää. Esikoinen kiteytty omalta osaltaan reissun kohokohdat seuraavasti, kun kysyin, mikä oli parasta: “Se, että sai pelata pokea, uida, katsoa tv:tä ja sai aamiaisella suklaalevitettä paahtoleivälle.”