Olen jo pitkään odottanut, milloin kuopus alkaa piirtää jonkinlaisia ihmishahmoja. Hän on keskittynyt niin paljon liikkumiseen ja leikkimiseen, ettei hän oikein malta asettua aloilleen piirtämään. Hän on kyllä piirtänyt ja maalannut lähes vauvasta asti, mutta tyyli on pysynyt samoissa abstrakreissa ympyröissä pitkään. Lisäksi kuopus on verranut itseään isoveljeen, joka kolme vuotta vanhempana on luonnollisesti häntä piirrustustaidoissa aimo harppauksen edellä. Viime aikoina olemme kannustaneet kuopusta normaalia enemmän edes kokeilemaan jonkin esittävän piirtämistä. Korjanneet hyvän otteen kynästä. Sanoneet, että hän kyllä oppii, kun vain harjoittelee. Näyttäneet, millaisia piirroksia isoveli teki kolmevuotiaana. Ja sitten yht’äkkiä noin viikko sitten hän piirsi ensimmäiset pääjalkaiset ihmishahmot. Ja sen jälkeen niitä alkoi vain tulla lisää – varsinkin katuliiduilla, joskus jopa hameen kera.
Lopuksi taiteilija kertoo itse työstään:
