Valokuvablogi lapsiperheen elämästä ja ehkä vähän muustakin
… terve, terve, joulu armahin.
Vietämme tämän joulun kotona oman pesueen kesken. Pienimuotoiset valmistelumme alkavat olla voiton puolella. Piparit on leivottu. Lumihiutaleet leikattu ikkunaa. Frozen-mekot lahjapaketteihin ommeltu (hys – tästä ei saa hiiskua lapsille!). Tänään viimein siivottu ja kuusi kannettu tupaan. Kahden yön päästä olemme varmasti valmiita joulun tuloon.
Tein uudenvuodenpäivänä lasten kanssa pikkuruisen eväsretken Roihuvuoren vesitornin juurelle. Silloin oli jo pakkasta, mutta vasta pari hiutaletta lunta maassa. Näissä samaisissa metsissä ulkoilemme toistuvasti, mutta eväät voisin kyllä pakata reppuun useammin.
Maanantaina saimme pitkän tauon jälkeen toimivan uunin. Heti teimme piparkakkutaikinan jääkaappiin ja eilen pääsimme vihdoin leipomaan joulupipareita. Uoti alkaa olla jo aika taitava kaulimen ja muottien kanssa, eikä Lyylikään ihan pelkkään taikinan syömiseen keskittynyt.
ps. Aloitin joulukalenterin, jotta saisin päivitettyä pitkästä aikaa vähän tiuhemmin blogia. Minun arkirealismini takia luukut eivät avaudu ihan joka päivä. Tämän myötä iloa joulun odotukseen!
Olen aina tykännyt leipoa. Ja aina pitänyt pipareista – tai kekseistä, niin kuin useimmat niitä kai kutsuvat. Myös leipomusten kuvaaminen on kivaa. Kuvista voi piilottaa sen harmillisen sotkun, mikä leipoessa syntyy. Tai sitten voikin kuvata sen sotkun. Näissä kuvissa on Chocochilin vegaanisia maapähkinävoi-banaanikeksejä, joita tein viime viikonloppuna viemisiksi pariin kyläpaikkaan.
