Täällä on viime aikoina ollut todella keväistä. Sisäinen kelloni on ymmällään, kun ihan hiljattain lähdimme Suomen tammikuusta ja nyt olemme päätyneet ilmastoon, jossa jo maaliskuussa tuntuu toukokuulta. Kaipaan keväthankia, mutta samalla olen tästä lämmöstä ja vihertymisestä onnellinen.
Viime viikolla laitoin yhtenä aurinkoisena iltapäivänä Lyylin kantoreppuun päiväunille ja annoin Uotin pelata kännykällä Pokémonia. Unen ja peli-innostuksen voimalla pääsimme helposti hieman kauempaan puistoon, josta löytyy myös metsäisiä osia. Osa puista ja pensaista oli jo hiirenkorvalla, lapset olisivat heitelleet kiviä puroon tuntitolkulla, eväät maistuivat puunrungolla ja mieleni lepäsi metsäisessä ympäristössä.