Vapaapäivän luontoretki

Puolisolla oli maanantaina töistä ylimääräinen vapaapäivä (täkäläinen bank holiday). Olen jo kauan halunnut viedä hänet retkelle Lickey Hillsin kukkuloille ja metsiin, jotka ovat inhimillisen bussimatkan päässä meiltä. Tuttavaperhe vei minut ja lapset alueelle jo sinä keväänä, kun muutimme Birminghamiin. Ihastuin välittömästi paikkaan, mutta jotenkin emme ole päässeet sinne koko perheen voimin tätä aiemmin. Onneksi nyt tuli tehtyä eväät, selvitettyä aikataulut sekä reitit ja vääntäydyttyä bussiin.

Lähes ensimmäisen polun varressa rapisteli kontiainen. Metsästä löytyi valmiita majoja. Maistelimme karhunvatukoita ja vadelmia. Ja kun saimme kivuttua kukkulan laelle, siellä oli vastassa tuttu linnamainen näköalapaikka (Beacon Hill Toposcope) ja upeat maisemat koko kaupungin ylle.

Retken lopuksi yritimme vielä valloittaa Bilberry Hillin eli “mustikkavuoren”, mutta reitti oli kasvitauteihin vedoten suljettu ja rinteiden metsät hakattu. Takaiskusta huolimatta retkeily kuitenkin virkisti. Unohtuivat taas hetkeksi kotiäidin elämänpiiriin liittyvät – ei yhtään vakavat – murheet.

Hyvä paha automatka Skotlantiin

Viikko sitten lauantaina olimme lähdössä Skotlantiin. Hain Birminghamin keskustasta auton vuokralle. Vasemmalla puolella ajaminen sujui hyvin ja vaihteiden vaihtaminen vasurilla onnistui, mutta auton mittasuhteiden hahmottaminen auton oikealta puolelta oli yllättävän vaikeaa. Heti matkalla perhettä ja tavaroita hakemaan onnistuin kolhimaan auton vasenta kylkeä. Onneksi tilanteessa ei ollut mitään vaarallista. Se sai vain minut hetkeksi hermoheikkoon tilaan. Kun puoliso oli apukuskina, ajaminen luonnistui kuitenkin hyvin. Selvisin niin kolmikaistaisten moottoriteiden jonoissa kuin kapeilla Skotlannin teilläkin. Ja meidän pitkiin automatkohin tottumattomat lapsemmekin istuivat autossa yllättävän kärsivällisesti. Ainakin ensimmäinen tunti tauon jälkeen sujui yleensä sopuisasti ja vasta myöhemmin alkoi kinastelu sekä kuopuksen jatkuva kysely: “Ollaanko jo siellä?”

Ensimmäiset kaksi yötä majailimme Loch Lomondin rannalla. Maisemat olivat kauniit, säät suosivat ja telttapaikka oli aivan järven rannassa. Ihan odotuksiani se ei kuitenkaan vastannut. Esikoinen oli lievässä kuumeessa, lähellä oleva tie oli vilkkaampi kuin olin ennalta kuvitellut ja moottoriveneet sekä vesiskootterit surrasivat järvellä.

Kun jatkoimme ystävien luo Ylämaille Kingussie-nimiseen kylään, esikoisen kuume oli onneksi laskenut. Lapset pääsivät purkamaan energiaansa leikkipuistoon, saunoimme, vaihdoimme kuulumisia pitkän tauon jälkeen ja valloitimme talon takana olevan vuoren.

Hieman arvoimme, jaksammeko ajaa melko pohjoisessa länsirannikolla sijaitsevaan Gairlochiin. Ystävät kuitenkin kannustivat, ja uskaltauduimme matkaan. Gairloch todella oli kaiken ajamisen arvoinen! Lampaat määkivät, kiurut liversivät, meri kohisi ja tuoksui huumaavasti. Aurinko porotti melkein liikaakin. Sands Caravan & Camping Park oli suuri, mutta kaikki teltat, matkailuvaunut, mökit sun muut olivat mukavan hajallaan pienten kumpareiden erottamina. Rauhaa ja yksityisyyttä riitti – myös rannalla!

Ainoastaan aamut olivat tahkeita. Lapset heräsivät liian aikaisin ja väsyneinä, kun teltassa alkoi olla kuumaa ja valoisaa. Kun laitoimme retkikeittimellä aamiaista, he olivat tuskissaan polttiaisista. Patistelimme heitä liikkumaan, mutta pienen kumpareen laellakin polttiaiset kuulemma kutittivat. Esikoinen huusi kilpaa kukon kanssa, ettei halua tällaista enää koskaan.

Kun aamiainen oli syöty ja pääsimme ensin leirintäalueen leikkikentälle ja sen jälkeen meren rantaan, aamun tuska oli jo unohtunut. Hiekka, aallot, simpukankuoret, kivet ja muut olivat oivallista terapiaa. Lämmennyt ilma ja pienoinen tuuli olivat hätistelleet polttiaisetkin pois. Sinne olisin halunnut jäädä pidempään!

Retkivalmistelut loppusuoralla

Lapset ovat ensi viikon lomalla koulusta ja päiväkodista, ja puolisokin on ottanut viikon vapaaksi. Lähdemme huomenna telttaretkelle Skotlantiin! Luvassa on viisi yötä teltassa ja siinä välissä yksi yö ystävien luona Ylämailla. Olen odottanut tätä kauan. Reissun organisointi kuitenkin aluksi uuvutti. Piti etsiä hyvät telttapaikat, suunnitella kulkutapa, sopia kyläilypäivä ystävien kanssa, hankkia lapsille lämpöisemmät makuupussit… ja kaikenmoista muuta. Nyt kaikki alkaa olla lähestulkoon valmista, ja on mahtavaa päästä pian matkaan.

Olen kuluneen viikon aikana pessyt sekä tuulettanut retkeilyvarusteita ja tehnyt viimeiset hankinnat reissua varten. Eilen aloitimme pakkaamisen. Tässä ei siis pitäisi tulla edes mitään viime hetken stressipattiahdistusta. Huomenaamuna haemme vuokra-auton ja ajelemme pikku hiljaa ensimmäiseen kohteeseemme Loch Lomondin ja Trossachsin kansallispuistoon. Tämä reissu on siitä poikkeuksellinen, että voimme nakata tavarat suoraan kotoa autoon ja ruokaostokset hoituvat matkan varrella. Toisaalta vasemmanpuoleisessa liikenteessä ajaminen vähän jännittää.

Viikon päästä saatte sitten nähdä ja lukea, kuinka kaikki oikein sujui.

Syyslomaretkellä

Välillä mietin, kuvaanko ja kirjoitanko liikaakin retkistä. Minulle vain ne – sekä pienet että isot retket – ovat elämän suola. Yksi niistä asioista, jotka auttavat jaksamaan arjessa. Eilenkin heti, kun astuin autotieltä metsäpolulle, hengitys kulki vapaammin.

Olimme päiväretkellä naapurikunnassa täkäläisen lintuyhdistyksen RSPB:n retkeilyalueella Sandwell Valley Country Parkissa. Seurana meillä oli toinen suomalaisäiti perheineen. Täällä on meneillään koulujen lomaviikko, ja monet tahot tarjoavat perheille syyslomaohjelmaa. Retkeilyalueella pääsimme mukaan lintuyhdistyksen järjestämään Wild Wednesday -tapahtumaan, jossa tehtäväpolun ja askartelujen lisäksi lapset pääsivät paistamaan vaahtokarkkeja ja tikkusämpylöitä. Meillä oli aikaa myös alueen vapaaseen tutkailuun muun muassa piilokojusta käsin.

Heti poislähtiessä lapset kysyivät, milloin tullaan uudestaan. Kävisinkin alueella mielelläni usein, mutta puolentoistatunnin matka (yhteen suuntaan) julkisilla ei innosta kovin tiuhaan vierailuun. Joskus kuitenkin vielä uudestaan!

Telttailua Irlanninmeren rannalla

Siitä asti, kun muutimme Birminghamiin, haaveilin pääseväni Walesiin meren rannalle telttailemaan. Viime viikolla vihdoin sain suunniteltua reissun, ja hyppäsimme perjantaina junaan. Määränpäänä oli Tywyn Walesin länsirannikolla. Koska täällä ei ole vastaavia jokamiehenoikeuksia kuin Suomessa, olin varannut meille telttapaikan leirintäalueelta. Alue oli aivan meren rannalla paikallisen maatilan mailla. Lampaat määkivät. Meri kohisi ja tuoksui levälle ja suolalle. Leirintäalueella oli paljon muitakin telttoja sekä matkailuautoja, mutta tilaa – varsinkin rantaaviivaa – oli niin paljon, että omaa rauhaa riitti.

Pääosan ajasta vietimme meren rannassa, mutta teimme myös pienen kävelyretken Walesin rannikkoreittiä pitkin.

Tällä kerralla ehdimme telttailla vain kaksi yötä. Paluuta helpotti hieman se, että sunnuntaina satoi lähes kaatamalla. Muuten ainakaan minä en ehtinyt saada kylläkseni telttaöistä, rantojen tutkimisesta ja aaltojen tuijottelusta.

Miniretki suolle

Jokin aika sitten esikoinen kyseli, millainen oikein on suo. Olemme kyllä toisinaan retkeilleet soilla, mutta viimeisestä suoretkestä oli selvästi kulunut liikaa aikaa. Täällä Tervolan mummolassa lähin suo on lyhyen kävelymatkan päässä. Aamupäivällä pakkasimmekin pienet eväät reppuun ja suuntasimme peltojen halki Kuikeroaavalle. Suon laidassa minä ja kuopus riisuimme kengät ja kuljimme suolla paljain jaloin (kannattaa kokeilla!). Oli lämmintä, mutta sen verran tuulista, että suurin osa paarmoista pysyi loitolla. Maistelimme hilloja ja poimimme muutamia mukaankin.

 

Ristisaaressa telttaretkellä

Kaksi biologiystävääni on retkeillyt jo noin kahdenkymmenen vuoden ajan Pyhtään Ristisaaressa. Tänä keväänä meidän perheemme päätti lähteä heidän mukaansa, ja olimme sunnuntaista keskiviikkoiltaan saaressa. Ristisaari on lintuharrastajien suosima, luonnonkaunis, asuttamaton saari Kaunissaaren vieressä. Yöt vietimme teltassa ja päivät ulkona retkeillen ja arkiaskareita touhuten.

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä

Ristisaaressa retkeilemässä