19/52: Kaverisynttäreillä

Tekipä hyvää päästä synttärijuhliin ystävän puutarhaan. Seura, hyvä ruoka, skumppa ja kevät saivat aikaan onnellisen kuplivan olon. Tämän voimalla kohti arkiviikkoa.

Realiteetteja osa 2: Viiden päivän ruokalista

Yritämme syödä kaksi kunnon ruokaa päivässä. Välillä on kuitenkin vaikea keksiä lounas ja päivällinen jokaiselle päivälle. Kerran eräs äitikaveri kertoi, että heillä on joka viikko kutakuinkin samat ruuat. Se jotenkin helpotti. Toki vaihtelu virkistää ja uusia ruokia on kiva kokeilla aina silloin tällöin, mutta sen ei tarvitse olla itsetarkoitus – etenkin, jos aikaa ja energiaa on niukasti ja ne samat pastat, keitot sun muut perheelle maistuvat.

Ruuanlaittorumbaan hieman helpostusta tuo se, että teen yleensä päivällistä niin ison satsin, että sitä voi lämmittää seuraavana päivänä lounaaksi. Arkisin teen pääasiassa ruokia, jotka valmistuvat alle puolessa tunnissa. Viikonloppuisin sitten saatamme puolison kanssa yhdessä kokkailla susheja, pitsoja, lasagneja ja muita työläämpiä ruokalajeja.

Listasin viime viikolla kaikki lounaat ja päivälliset maananaista perjantaihin. En suunnitellut niitä erityisesti etukäteen. Sen jälkeen, kun osallistuin maaliskuussa vegaanihaasteeseen, olemme syöneet entistä vegaanisemmin. Nämäkin ruuat ovat koululounasta lukuun ottamatta täysin vegaanisia.

MAANANTAI 15.10.

Lounas: Edelliseltä päivältä tähteeksi jääneet tortillat kikhernekastikkeella ja salaatilla höystettynä. Unohdin ottaa annoksesta kuvan.

Päivällinen: Viikonloppuna tehtyä pastaa soijabolognese-kastikkeella, kreikkalaistyylistä tofusalaattia ja ruisleipää.

TIISTAI 16.10.

Lounas: Esikoisen luokan vanhemmat oli kutsuttu koululounaalle. Tarjolla oli perinteinen “roast dinner“. Porkkanoiden, paahdettujen perunoiden ja Yorkshire puddingin lisäksi kasvisversioon kuului soijaleike. Jälkiruuaksi oli kakkua.

Päivällinen: Edellisen päivän salaattia, tuoreita papupyöryköitä ja sämpylöitä.

KESKIVIIKKO 17.10.

Lounas: Sämpylät papupyörykkä- ja tofutäytteellä.

Päivällinen: Soijanakkikeittoa.

TORSTAI 18.10.

Lounas: Eilistä soijanakkikeittoa lämmitettynä.

Päivällinen: Tofu-kasviswokkia ja nuudeleita.

PERJANTAI 19.10.

Lounas: Spagettia ja tiistailta yli jääneitä papupyöryköitä ketsupin kera sekä tuorepaloja.

Päivällinen: Spagettia tofu-tomaattikastikkeella ja salaattia. Perjantain kunniaksi ruokajuomana aikuisille lasilliset viiniä ja lapsille tuoremehua.

Millaista arkiruokaa teillä syödään?

Käsittelen tässä juttusarjassa arjen realiteetteja.

Juttusarjan aiemmat osat:
Realiteetteja osa 1: Talous

Vegaanipainotteista ruokaa lapsiperheessä

Ruuan ympäristövaikutuksista puhutaan nykyään ilahduttavan paljon. Tunnustetaan, että lihansyönti kuluttaa moninkertaisesti enemmän luonnonvaroja kasvissyöntiin verrattuna. Tiedetään, että eläinkunnan tuotteiden ilmastovaikutukset ovat suuret, ja valitettavasti myös se, että tuotantoeläimet joutuvat kärsimään. Yhä useampi kokeilee täysin kasvisperäistä ruokavaliota kuukauden kestävässä vegaanihaasteessa, ja moni ryhtyy kokonaan vegaaniksi. Näin teki esimerkiksi 14-vuotias Matilda, joka kertoo veganismistaan tuoreimmassa Lapsen Maailman numerossa.

Meidän koko perhe suosii vegaanista ruokaa, mutta läheskään sataprosenttisia vegaaneita emme ole. Satunnaisesti kokkaamme kalaruokaa. Muuta lihaa puoliso ja lapset syövät harvakseltaan, äärimmäisen harvoin myös minä, kun tarjolla on esimerkiksi appiukon pyytämää hirveä. Kuopus rakastaa munia. Omat “heikkouteni” ovat pastan päälle raastettava parmesaani sekä paksu kreikkalainen jugurtti. Ne pyrin ostamaan luomuna. En ole kasvattanut tämän vuoksi harmaita hiuksia, koska tärkeintä mielestäni on, että eläinperäisten tuotteiden kulutus koko ajan vähenee.

Uskon ja toivon veganismin olevan tulevaisuutta. Siksi haluamme opettaa lapsillemme (ja itsellemme) vegaanisia ruokatottumuksia. Kun esikoinen oli vauva, saimme lisäruokien aloittamiseen hyviä vinkkejä vegaaniliiton sivuilta. Ilahduttavan varhain voi esimerkiksi ruveta antamaan papuja ja linssejä muussattuna, pehmeää suolatonta tofua sekä kasvisjugurtteja. Kun tissimaidon lisäksi muu maidonjuonti tuli mukaan kuvioihin, valitsimme pääasialliseksi maidoksi kauramaidon. Koska vegaaniruuasta saa niukasti D-vitamiinia eikä lainkaan B12-vitamiinia, päädyimme sellaiseen kauramaitoon, johon näitä on lisätty. Kuopus, joka ei toistaiseksi ole kelpuuttanut muita maitojuomia kuin kaakaon, syö onneksi hyvällä ruokahalulla D- ja B-vitamiineilla rikastettua soijajugurttia.

Jos haluat lisätä vegaanisen ruuan osuutta ruokavaliossasi, tässä joitain vinkkejä, jotka Emilian pesue on hyväksi havainnut:

  • Korvaa jauheliha soijarouheella, quornilla, nyhtökauralla, härkiksellä tai härkäpapurouheella.
  • Nakkikeitto onnistuu hyvin soijanakeista. Tofu tai soijasuikaleet korvaavat kanan.
  • Korvaa lehmänmaito kasvismaidolla. Testaa useampaa makua ja löydä suosikkisi. Kermat ja levitteet on myös helppo vaihtaa kasvisversioihin.
  • Jos käytät kahvissa maitoa, kokeile Outlyn iKaffea. Siitä olen kuullut eniten kehuja ja itsekin sen hyväksi havainnut. Myös monissa kahviloissa saa kahviinsa kasvismaitoa. Vaikka itse juon suodatinkahvin mustana, haluan välillä kahvilassa juoda lattea.
  • Meillä lapset saavat välillä jälkiruuaksi tai välipalalla keksit. Täällä Englannissa lähes joka kaupasta saa ainakin vegaanisia Oreo-täytekeksejä. Lista Suomen kauppojen vegaanisista kekseistä löytyy täältä.
  • Jos tykkäät leipoa, varsin nopeasti pääsee jyvälle vegaaniseen leivontaan. Meillä on muutama vegaaninen reseptikirja, joissa on myös leivontaohjeita. Pääasiassa etsin reseptejä kuitenkin ruokablogeista. Niistä pitkäaikainen suosikkini on Chocochili ja uusi kiinnostava tuttavuus Viimeistä murua myöten, jossa on paljon vegaanisia reseptejä.

Jos haluat enemmän kokemusta ja vinkkejä vegaanisesta ruokavaliosta, kokeile rohkeasti vegaanihaastetta. Sen voi aloittaa ihan milloin vain. Itse olen päättänyt lähteä haasteeseen mukaan maaliskuussa. Toivon, että sen myötä saan lisättyä vegaanisen ruuan osuutta entisestään.

Välipalaongelmia

Ainahan se on mielessä, mitä syötäisiin. Lounaita ja päivällisiä saan ideoitua varsin hyvin, mutta välipalat teettävät jatkuvaa päänvaivaa. Syynä on etenkin sukuni ruokakulttuurille tyypillinen piirre: ruokaa pitää saada vähän ja usein. Varsinkin perheemme pienin tulee nälkäiseksi noin kahden tai kolmen tunnin välein. Suomessa kannoin kassissa aina vähintään maissinaksuja tai riisikakkuja. Täältä en ole vielä maissinaksuja löytänyt, vaikka olen kuullut joidekin kauppojen niitä myyvän. Olemmekin luisuneet välipaloissa hieman epäterveellisempään suuntaan. Nykyään laukussa on yleensä suolakeksejä. Lisäksi kyllä usein myös omenapaloja tai jotain muuta hedelmää tai vihannesta.

Tässä joitain muita poimintoja välipalarepertuaaristamme. Välillä yhä uppoavat riisikakutkin – etenkin jonkun lisukkeet kera.

Paahtoleipää täältä saa kaupasta kuin kaupasta, ja olemme oppineet syömään sitä myös paahtamattomana. Maapähkinävoi ja tahini eivät valitettavasti maistu lapsille eli voi saa luvan kelvata.

Lyylin jugurttisuosikki on maustamaton soijajugurtti hillon kera.

Hedelmäpaloja, rusinoita ja paikalliset keksit.

Olen kohtuullisen herkuttelun kannattaja. Välipalakin saa mielestäni toisinaan olla makea. Kuvissa raparperipiirakkakauden avaus sekä smoothieta.

Lämpimän kelin (jopa melko terveellinen) herkkuvälipala on smoothiesta itse tehdyt mehujäät.

Kaipaisin lisää ideoita etenkin mukaan otettaviksi välipaloiksi. Jos sinulla on vinkkejä, niin kuulisin mielelläni.

Ja nyt lähdenkin tästä pilkkomaan omenoita mukaan.

 

Sukuni naisten ruokakulttuuri

Lapsen Maailman bloggaajien kesken ideoimme yhteisiä teemoja. Adoäidin elämää kirjoittava Tuula ehdotti aiheeksi sukupolvien jatkumoa. Aiheesta minulle tuli välittömästi mieleen ruuat ja ruokatavat, jotka ovat siirtyneet mummoltani omalle äidilleni ja äidiltäni edelleen minulle ja lapsilleni. Monet tavat ovat toki sellaisia, jotka kuuluvat yleisemminkin suomalaiseen ruokakulttuuriin, mutta silti mieltäni lämmittää, jos ajattelen niiden periytyvän meidän ruokapöytäämme ennen kaikkea mummolastani.

Mummo keitti aamupuuron navettatöiden jälkeen. Puuro oli kaurapuuroa tai ruisvelliä. Jälkimmäistä meillä on äärimmäisen harvoin, mutta kaurapuuroa syömme melkein joka aamu. Lisukkeet ovat toisinaan hieman eksoottisempia kuin mummollani aikanaan.

Suvussani tyypillisesti ruokaa syödään vähän kerralaan, mutta usein. Meidän perheessä Lyylillä on aina ensimmäisenä nälkä. Aamupäivälläkin syömme välipalaa noin kello 10. Ruokarytmi onkin hyvin vastaava kuin mummollani, joka keitti papalle kymmenkahvit.

Soppaa eli marjakiisseliä mummoni teki jälkiruuaksi. Meidänkin perheessä soppa menee kuin kuumille kiville, joskin syömme sitä tyypillisesti aamu-, väli- tai iltapalana.

Ruisleipä ja peruna olivat mummoni ruokavaliossa keskeisellä sijalla. Listaan kuului myös piimä, mutta sen juonti ei ole siirtynyt lapsilleni, ja itsekin juon piimää äärimmäisen harvoin. Mummoni söi perunaa etenkin keitettynä. Itse valmistan perunaa monin eri tavoin, enkä tiedä, olisiko mummoni pitänyt soijapyöryköistä.