19/52: Kaverisynttäreillä

Tekipä hyvää päästä synttärijuhliin ystävän puutarhaan. Seura, hyvä ruoka, skumppa ja kevät saivat aikaan onnellisen kuplivan olon. Tämän voimalla kohti arkiviikkoa.

Parasta ja pahinta 4- ja 7-vuotiaassa

Vietimme kuopuksen nelivuotissynttäreitä marraskuussa ja esikoisen seitsenvuotispäivää sunnuntaina. Aina, kun syntymäpäivät on saatu juhlittua, oloni on helpottunut. Lapsilla – etenkin vanhemmalla – on jo niin paljon odotuksia juhliin liittyen, että saan hieman stressiä toiveiden toteutumisesta. Olemme yhä pitäytyneet simppeleissä kotisynttäreissä, ja jälleen kerran totesin sen olevan toimiva konsepti. Etenkin täällä Englannissa suurin osa järjestää juhlat joko sisäleikkipaikassa tai vuokratussa tilassa, jonne on tilattu pomppulinna, taikuri tai muu viihdyke. Kotiin ei voi toki kutsua niin monta kaveria, mutta lapset ehtivät kunnolla leikkiä keskenään. Nytkin esikoisen synttäreillä pienten ohjelmanumeroiden alkaessa vieraat kyselivät: “Ehditäänhän me leikkiä vielä tämän jälkeen?”

Lasten syntymäpäivien myötä rupesin miettimään, mikä nykyisessä ikävaiheessa on kummallakin parasta ja pahinta. Osittain pohdinta lähti käyntiin myös siitä, kun neljä vuotta täytettyään kuopus alkoi saada raivareita lähes päivittäin. Luulin, että uhmaikä olisi jo taakse jäänyttä elämää, mutta ei ainakaan meillä. Onneksi vastapainona neljän vuoden ikään liittyy paljon kaikkea ihanaa.

Parasta 4-vuotiaassa:

  • Hän näyttää tunteet täysillä – niin hyvät kuin pahat. Tuloksena parhaimmillaan ihania hellyyspuuskia.
  • Hän ei välitä toisten mielipiteistä. Jos vaikkapa diskoillaan, hän tanssii varauksetta omalla tyylillään.
  • Hän jaksaa touhuta loputtomasti: leikkiä, maalata, liimata tarroja, tiskata, kiipeillä,…
  • Hän oppii valtavalla vauhdilla uutta. Kesällä onnistui nimen ensimmäinen kirjain, mutta nyt hän jo osaa kirjoittaa koko nimensä.
  • Hän on yhä melko pieni, minkä vuoksi kantaminen ja sylittely on vielä helppoa.

Pahinta 4-vuotiaassa:

  • Raivarit.
  • Ehdottomuus. Auta armias, jos lempimekko on pesussa, kun hän haluaisi käyttää sitä.
  • Jakamisen vaikeus (ainakin oman sisaruksen kanssa).
  • Pomottaminen (ainakin omassa perheessä).

Parasta 7-vuotiaassa:

  • Kiinnostavat keskustelut.
  • Keskittymiskyky. Hän jaksaa jo odottaa ja tehdä pitkäjänteisyyttä vaativia tehtäviä.
  • Luotettavuus. Jos sovimme jostain tärkeästä säännöstä, hän noudattaa sitä. Esimerkiksi kotona yksin ollessaan hän ei avaa ovea tai käytä kuumaliimapyssyä.
  • Lapsenmielisyys on yhä tallella eli leikkejä syntyy pikkusiskon ja kavereiden kanssa.

Pahinta 7-vuotiaassa:

  • Hän on jo niin iso, että haluaisi tehdä ja päättää kaiken itse. Konflikteja syntyy, jos (ja kun) minä tai puoliso rajoitamme hänen tekemisiään.
  • On paljon omissa maailmoissaan eikä kuuntele. Hänen itsensä kannalta tämä voi olla hyvä puoli, mutta se ajaa välillä muut perheenjäsenet raivon partaalle.
  • Ilmaisee negatiivisia tunteitaan herkästi huutamalla. Jos hän vaikkapa kokee, että häntä on kohdeltu epäreilusti, se kyllä kuuluu.

Valokuvissa lapset koristelevat tämän vuoden synttärikakkujaan.

Simppelit kotisynttärit

Esikoinen täytti maanantaina kuusi, ja järjestimme hänelle viikonloppuna syntymäpäiväjuhlat. Etukäteen hän kyseli, voisimmeko tilata pihallemme juhlabussin tai pitää juhlat sisäleikkipaikassa. Emme kuitenkaan halunneet käyttää 200-300 euron summaa syntymäpäiviin. Uotikin onneksi ymmärsi sen ja tyytyi lopulta hyvillä mielin kotikutsuihin.

Lapsen Maailma -lehti teki aiemmin tänä vuonna kyselyn lasten synttäreihin liittyen. Aiheesta tulee juttu lehden tammikuun numeroon. Itsekin vastasin kyselyyn, jossa kysyttiin muun muassa:

  • Kuinka paljon rahaa satsaat lapsesi kaverisyntymäpäiviin?
  • Mikä on kallein menoerä?
  • Pitääkö synttäreillä antaa vieraillekin pieni lahja?

Me olemme aina järjestäneet synttärit varsin edullisesti. Vuosi sitten teimme poikkeuksen, kun vuokrasimme esikoisen viisivuotisjuhlia varten uimahallin saunatilat 80 eurolla. Se on kallein menoerä, jonka olemme koskaan syntymäpäiviin käyttäneet. Ainakin pienten lasten kohdalla synttäreiden järjestäminen kotona on mielestäni helppo, halpa ja mukava vaihtoehto. Saatamme vielä joskus uudestaan satsata juhlatilan vuokraamiseen, mutta meille se on poikkeus eikä sääntö.

Kotisynttäreiden järjestämisessä meillä kuluu rahaa lähinnä tarjoiluihin. Laskeskelin, että tällä kertaa käytimme ruokiin ja koristeisiin noin 30-40 euroa. Synttärisankarin toiveesta askartelimme itse pinjatan kierrätysmateriaaleja käyttäen. Se maksoi ainoastaan sisälle laitettavien karkkien verran. Suolaiseksi tarjottavaksi leivoimme pitsaa, ja kakun teimme jäätelöstä.

Kavereille ei mielestäni ole pakko antaa lahjaa. Olemme kuitenkin yleensä järjestäneet onginnan tai jonkun muun ohjelmanumeron, josta saa pienen yllätyksen. Tällä kerralla aarrekartat johdattivat lelusormusten luo ja pinjatan sisältä paljastui karkkia mukaan otettavaksi. Ehdimme leikkiä pari muutakin leikkiä, joihin sain ideat Marttojen hienoilta synttärisivuilta.

Tällä konseptilla saimme aikaan mukavat juhlat. Ainut pettymys synttärisankarille oli tänä vuonna vieraiden vähäisyys. Juhlapäivänä Birminghamissa satoi lähes 20 senttiä lunta, ja kaupunki oli kaaoksessa. Viisi kaveria oli ilmoittautunut synttäreille, mutta sään vuoksi kaikki muut paitsi lähinpänä asuva kaveri peruivat tulonsa. Onneksi paikalle pääsi edes yksi. Hän pelasti esikoisen päivän.