9/52: Etsi lapsi kuvasta
Realiteetteja osa 3: Ruutuaika
Lapsilla on syysloma. Olemme olleet aamupäivän puistossa ja syöneet sitten lounaan. Nyt lapset ovat “päivälevolla” eli katsovat vieri vieressä sohvalla lastenohjelmaa. Lomapäivinä he usein katsovat päivällä tunnin televisiota. Se on terveellinen hengähdystauko heille ja myös minulle. Tai pitäisikö sanoa: ennen kaikkea minulle. Nytkin saan ilman häiriöitä näpytellä tätä tekstiä koneelle.
Meillä lapset saavat myös pelata jonkin verran tietokonepelejä. Nykyään usein pienempi käyttää tablettia, ja isompi pelaa peliohjaimella Minecraftia. Välillä puoliso pelaa lasten kanssa sellaisia pelejä, joissa on kerrallaan vähintään kaksi pelaajaa. Peliaika voi siis olla myös yhdessäoloa.
Arkipäivisin en juuri murehdi ruutuajasta, koska sitä ei päiväkodin, koulun, leikin, harrastusten ja läksyjen lisäksi kovin paljoa mahdu ohjelmaan. Joskus kuitenkin lomapäivinä unohdun itse tietokoneelle ja huomaan myös lasten ruutuajan venähtäneen. Koska päivät meillä koostuvat pääasiassa leikkimisestä, ulkoilusta, askartelusta ja muuta vastaavasta, en jaksaa stressata ruutuajan pituudesta. Vielä vähemmän sen jälkeen, kun nappasin paikallisesta kirjastosta Digital Parenting -lehden. Sen artikkelissa asiantuntijat kommentoivat, että kelloa ei tarvitse tuijottaa, jos lapsi nukkuu ja syö riittävästi, hänellä on sosiaalisia kontakteja, hän jaksaa huolehtia läksyt sekä touhuta tai harrastaa.
Joskus muuten ruutuaikakin voi olla vaikkapa liikuntaa. Meillä ei ole Just Dance -peliä, mutta lapset ovat innostuneet tanssimaan YouTubeen ladattuja kappaleita. Hakekaa hakusanalla “Just Dance” tai kokeilkaa vaikkapa minun, esikoisen ja kuopuksen suosikkeja:
Käsittelen tässä juttusarjassa arjen realiteetteja.
Juttusarjan aiemmat osat:
Realiteetteja osa 1: Talous
Realiteetteja osa 2: Viiden päivän ruokalista
Saanko mä pelata?
Viikonloppuna Jouni sai korjattua rikkinäisen tabletin. Heti kajahti ilmoille kysymys: “Saanko mä pelata?” Aamulla lapset pelasivat sen aikaa, kun siivosin aamupalapöydän. Pelaaminen sujui ilahduttavan hyvin yhdessä! Uoti ja Lyyli ovat vielä sen verran pieniä, että pelaamista ja sen määrää on helppo valvoa. Yleensä laitamme munakellon hälyttämään peliajan päättymisen merkiksi.
Sairasteluviikko
Vähän yli viikko sitten se alkoi. Ensin kuumeessa oli isompi, sitten pienempi. Sairastelusta huolimatta tyypit jaksoivat puuhailla ihmeen paljon. Kavereiden ja ulkoilun puutteessa otettiin kaikki kikat käyttöön: maalailu, askartelu, leipominen, majat, pelaaminen, lastenohjelmat,… Kuvissa osa viikon touhuista taltioituna.
ps. Nyt se on onneksi ohi! Tänään ei enää kellään kuume noussut.