Kuinka aamupäivät kuluvat kotihoidossa?

Kun olemme vieneet esikoisen kouluun, voimme kuopuksen kanssa tehdä ihan mitä huvittaa. Se on ihanaa, kun saa ulkoilla, evästellä tai käydä vaikka kerhossa, uimassa tai kahvilassa keskellä päivää. Säännöllisesti kuitenkin myös hieman rasitun. Tuntuu, että jatkuvasti pitää miettiä, kuinka saamme kotihommat ja kaupassa käynnit hoidettua, ulkoiltua tarpeeksi ja järjestettyä kuopukselle sopivasti aktiviteetteja. Meillä on Lyylin kanssa tiettyjä viikkorutiineita, mutta pääasiassa keksimme päivän ohjelman spontaanisti samana aamuna. Kokosin tähän alle meidän tämän viikon aamupäivätouhut.

Maanantai 13.11.

Olemme jo lähdössä kirjaston loruhetkeen, mutta matkalla kuopus sanoo, että haluaa kotiin. Itsekin olen hieman uupunut edellisen päivän synttärijuhlista sekä nuhaisen katkonaisesta yöstä. Kurvaamme siis pyörällä kohti kotia. Syömme välipalaa ja leikimme synttärilahjoilla.

Tiistai 14.11.

Menemme tavalliseen tiistaiseen tapaan alle kouluikäisten playgroupiin, joka vastaa lähinnä Suomen perhekahviloita tai -kerhoja. Kuopuksella on kolmivuotispäivä, ja käymme sen kunniaksi kerhon jälkeen herkuttelemassa jätskibaarissa.

Keskiviikko 15.11.

Käymme postissa ja kaupassa. Pyräilemme sitten leikkipuistoon leikkimään ja syömään eväitä.

Torstai 16.11.

Aamu on kauniin aurinkoinen. Menemme yhteen lähileikkipuistoista. Melko pian kuopus väsähtää ja haluaa kotiin. Teemme omaan pihaan puutarhakahvilan. Yritän houkutella Lyyliä jäämään ulos, mutta kolmevuotiaan jääräpäisyydella hän vaatii lastenohjelmaa.

Perjantai 17.11.

Pyöräilemme viereiseen kaupunginosaan, jossa on perjantaisin playgroup. Käymme matkalla kaupassa. Kuopusta vaivaa nälkäkiukku. Onneksi se menee ohi, kun hän saa vähän välipalaa ennen kerhoa.

 

Välipalaongelmia

Ainahan se on mielessä, mitä syötäisiin. Lounaita ja päivällisiä saan ideoitua varsin hyvin, mutta välipalat teettävät jatkuvaa päänvaivaa. Syynä on etenkin sukuni ruokakulttuurille tyypillinen piirre: ruokaa pitää saada vähän ja usein. Varsinkin perheemme pienin tulee nälkäiseksi noin kahden tai kolmen tunnin välein. Suomessa kannoin kassissa aina vähintään maissinaksuja tai riisikakkuja. Täältä en ole vielä maissinaksuja löytänyt, vaikka olen kuullut joidekin kauppojen niitä myyvän. Olemmekin luisuneet välipaloissa hieman epäterveellisempään suuntaan. Nykyään laukussa on yleensä suolakeksejä. Lisäksi kyllä usein myös omenapaloja tai jotain muuta hedelmää tai vihannesta.

Tässä joitain muita poimintoja välipalarepertuaaristamme. Välillä yhä uppoavat riisikakutkin – etenkin jonkun lisukkeet kera.

Paahtoleipää täältä saa kaupasta kuin kaupasta, ja olemme oppineet syömään sitä myös paahtamattomana. Maapähkinävoi ja tahini eivät valitettavasti maistu lapsille eli voi saa luvan kelvata.

Lyylin jugurttisuosikki on maustamaton soijajugurtti hillon kera.

Hedelmäpaloja, rusinoita ja paikalliset keksit.

Olen kohtuullisen herkuttelun kannattaja. Välipalakin saa mielestäni toisinaan olla makea. Kuvissa raparperipiirakkakauden avaus sekä smoothieta.

Lämpimän kelin (jopa melko terveellinen) herkkuvälipala on smoothiesta itse tehdyt mehujäät.

Kaipaisin lisää ideoita etenkin mukaan otettaviksi välipaloiksi. Jos sinulla on vinkkejä, niin kuulisin mielelläni.

Ja nyt lähdenkin tästä pilkkomaan omenoita mukaan.

 

Ke-ke-ke-kevät!

Sisäinen kelloni ei meinaa ymmärtää, että täällä on ollut kunnon kevät jo jonkin aikaa. Juuri alkoi huhtikuu, mutta sää ja luonto vastaavat vähintäänkin Etelä-Suomen toukokuuta. Hitaasti heräilen talviunesta. Tiltaltit laulavat joka puolella tilt-talt tilt-talt, nurmikot ovat täynnä kaunokaisia ja koivuihin on ilmestynyt hiirenkorvat.

Viime aikoina olemme usein matkalla koulusta kotiin pysähtyneet puron varteen välipalalle.

Askel on kevyt kevätkengissä,

pyykit voi taas kuivattaa ulkona,

… ja istutus- ja kylvöpuuhissakin pääsimme vihdoin ja viimein alkuun.

Kai tällaisten kevätjuttujen myötä sisäinen kellonikin kääntyy pikku hiljaa brittien vuodenaikarytmiin.

Ruokapäiväkirja

Päätin elokuun viimeisen päivän ajan kuvata kaikki syömämme ateriat. Unenpöpperössä unohdin kuvata aamiaisen, mutta tuli se osittain ikuistettua, kun Lyyli söi puuroannoksensa loppuun aamupäivän välipalana klo 9.21:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Lounaalla eilistä härkäpapumakaronilaatikkoa klo 11.02:

Ruokapäiväkirja

 

Lyylin nukahdettua päikkäreille kahvia, keksiä ja tietokonehommia klo 11.56:

Ruokapäiväkirja

 

Välipalalla ruusunmarjakiisseliä ja sämpylää pestolla klo 14.02:

Ruokapäiväkirja

 

Jäämme Uotin päiväkodin jälkeen ulkoilemaan. Lapset saavat lisäenergiaa myslipatukoista klo 16.01:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Ruoka on valmistumassa. Lyyli vaatii juustopalaa klo 17.22:

Ruokapäiväkirja

 

Linssikeitto vihdoin lautasilla. Jouni on työmatkalla, ja joudumme syömään ilman isiä klo 17.36:

Ruokapäiväkirja

 

Jälkiruuaksi kotitekoiset mehujäät klo 17.48:

Ruokapäiväkirja

Ruokapäiväkirja

 

Lyylillä on aina ensimmäisenä nälkä. Iltapalalautaset valmiina klo 20.03. Poikkeuksellisesti lautasella myös juuri ruokapiiristä haetut pikkumunkit:

Ruokapäiväkirja