17/52: Itä meidän

Nyt koronarajoitteiden aikana pyörämatkan päässä olevat luontokohteet tulevat tutuiksi. Tänään ninjailimme ja evästelimme Vartiokylän linnavuorella. Tämähän käy myös sivistävästä lähiseutumatkailusta Itä-Helsingissä! Opin nimittäin, että keskiajalla paikka oli puolustusvarustus ja ensimmäisen maailmansodan aikana sinne rakennettiin juoksuhautoja.

ps. Otsikko viittaa Itä meidän -kirjaan, jonka haluaisin jossain vaiheessa omaksi tai lainaan.

Vielä on kesää jäljellä

Esikoisella on koulusta vielä viikko lomaa jäljellä. Ilmat ovat välillä olleet jo aika syksyiset, ja olen ihmetellyt, miksi elokuu on Briteissä kesälomakuukausi. Loppuviikosta ilmat lämpenivät. Vaikka kasveista näkee jo syksyn lähestyvän, tuntuu taas kesältä. Olemme yrittäneet nauttia lämmöstä ja auringosta ulkoilemalla mahdollisimman paljon. Jounilla oli tänään ekstravapaapäivä töistä. Pakkasimme lounaseväät reppuun ja pyöräilimme lähialueen metsäisimpään puistoon – siihen samaan, josta keväällä löysimme metsää ja pokemoneja. Evästelimme ja lapset kahlailivat purossa. Kaipaan meren tai järven rantaan, mutta pikkuriikkinenkin vesistö on tyhjää parempi. Ja taas totesin sen, että eväsretkelle tulisi lähteä useammin. Pienellä vaivalla saa suuren ilon, eikä tarvitse mennä edes kauas.

Metsää ja pokemoneja etsimässä

Täällä on viime aikoina ollut todella keväistä. Sisäinen kelloni on ymmällään, kun ihan hiljattain lähdimme Suomen tammikuusta ja nyt olemme päätyneet ilmastoon, jossa jo maaliskuussa tuntuu toukokuulta. Kaipaan keväthankia, mutta samalla olen tästä lämmöstä ja vihertymisestä onnellinen.

Viime viikolla laitoin yhtenä aurinkoisena iltapäivänä Lyylin kantoreppuun päiväunille ja annoin Uotin pelata kännykällä Pokémonia. Unen ja peli-innostuksen voimalla pääsimme helposti hieman kauempaan puistoon, josta löytyy myös metsäisiä osia. Osa puista ja pensaista oli jo hiirenkorvalla, lapset olisivat heitelleet kiviä puroon tuntitolkulla, eväät maistuivat puunrungolla ja mieleni lepäsi metsäisessä ympäristössä.

Lähiretkeilyä

Pääsiäispyhien päätteeksi teimme perheen kesken pikkuruisen retken. Esikoinen on juuri oppinut ajamaan ilman apupyöriä. Hänen toiveestaan retkikohde valittiin sopivan pyörämatkan päästä. Suuntasimmekin termospulloinemme ja eväsleipinemme kivenheiton päässä sijaitsevaan Marjaniemeen. Meri oli yhä jäässä, mutta muuten tuntui aivan keväältä.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.

Eväsretki Marjaniemeen.